Tapio Puolimatka:

Tiede edellyttää moniäänistä dialogia

Artikkeli on julkaistu Sanansaattaja-lehdessä 8.1.2009.

Filosofinen ja tieteellinen kritiikki pyrkii paljastamaan ajatusjärjestelmien välillä olevan perimmäisen vastakkainasettelun. Hollantilainen kristitty filosofi Herman Dooyeweerd piti ”inhimillisen tiedonhankinnan perustavana sääntönä sitä, että totuus saavutetaan vain erilaisten mielipiteiden välisen avoimen konfliktin kautta”. Kun kunkin ajatusjärjestelmän perimmäinen lähtökohta paljastetaan, tulee helpommaksi käydä avointa kriittistä keskustelua eri lähtökohtaoletusten pohjalta muodostettujen tieteellisten ja filosofisten järjestelmien kyvystä tehdä oikeutta todellisuuden asiaintiloille.

Tieteellisten vastustajien julkinen leimaaminen ja häpäiseminen voi olla tehokas tapa heidän vaikutuksensa heikentämiseen, mutta tällainen pyrkimys on ristiriidassa totuuden tavoittelun kanssa. Ad hominem –argumenttia, joka kohdistuu ihmiseen varsinaisen väitteen ja sen perustelujen sijasta, on perinteisesti pidetty yhtenä virhepäättelyn muotona.

Tunneperäinen leimaaminen ei kuulu tieteelliseen keskusteluun

Tieteellisiin vastustajiin kohdistuva tunneperäinen leimaaminen väistää hankalalta tuntuvan kritiikin asettaman haasteen. Kriitikkojen käsitykset mitätöidään luomalla tunteenomainen mielikuva niiden järjenvastaisuudesta. Tämä saadaan aikaan esimerkiksi rinnastamalla ne väitteeseen, jonka mukaan maa on litteä. Näin voidaan tieteen nimissä ja tieteen puolustajien sädekehän ympäröimänä käyttää tunneperäistä leimaamista oman vakaumuksen suojaamiseksi kritiikiltä.

Yksi hieman huvittavia piirteitä saanut esimerkki tällaisesta tunneviestinnästä on uusateistinen kritiikki Helsingin Sanomissa julkaistua artikkelia vastaan, jossa puolustettiin luonnontieteen opetuksen uskonnollisten taustaoletusten avointa analyysia. Kritiikin mukaan tämä kirjoitus on fundamentalismia ja ”ala-arvoista ihmisten harhauttamista professorin arvovallalla”. Ikään kuin moniäänisen dialogin puolustaminen olisi ahdasmielistä fundamentalismia ja sen kieltäminen olisi tieteellistä itsekriittisyyttä. Lisäksi arvostelijoilta jäi huomaamatta, että tämä kirjoitus, jonka he näkevät kreationistisen salaliiton tuotteena, on lyhyttä johdantoa lukuun ottamatta yksinomaan juutalaisen ateistifilosofin Thomas Nagelin ajatusten esittelyä.

Olisi tietysti kansainvälisesti kiinnostava uutinen, että juutalainen ateisti Thomas Nagel olisi itse asiassa kristitty kreationisti, joka uskoo ”fundamentalistissävyiseen Jumalaan”. Mutta tällaiset mielikuvituskertomukset väistävät tieteellisen keskustelun perusvaatimuksen saattaa vastustajan näkemys parhaimpaan mahdolliseen muotoonsa ja vastata siihen järkiperusteluilla.

Avoimen ja kriittisen keskustelun välttely

Tieteellisen tutkimuksen peruslähtökohtia koskevan keskustelun välttely, rajoittaminen ja kieltäminen on tieteellisen avoimuuden ja itsekriittisyyden vastaista. Joskus tieteentekijät jopa ylpeilevät sillä, että he kieltäytyvät keskustelemasta vastakkaista näkemystä edustavien tutkijoiden kanssa. He esiintyvät suvereeneina asiantuntijoina, jotka eivät voi osallistua vastustajiensa kanssa väittelyihin, koska he siten antaisivat oman ”tieteellisen arvovaltansa” sen puolesta, että vastustajan näkemys on keskustelun arvoinen. Tällainen epäsuora leimaaminen, jossa oma näkemys esitetään arvostelun yläpuolella olevana itsestään selvyytenä ja vastustajan näkemyksen ei katsota edes ansaitsevan kriittistä keskustelua, on ristiriidassa tieteellisen itsekriittisyyden kanssa. Oman näkemyksen selitysvoima pitäisi osoittaa järkiperusteluilla tasapuolisessa väittelyssä, ei vastustajia halventavilla retorisilla heitoilla.

Erilaisten lähestymistapojen välisen avoimen ja kriittisen keskustelun arvo näkyy esimerkiksi ateististen ja Jumalaan uskovien (teististen) tieteentekijöiden välisissä väittelyissä. Tällaiset väittelyt (esim. www.reasonablefaith.org) osoittavat, että samat tosiasiat jäsentyvät eri tavoilla erilaisista lähtökohdista. Vain avoimen konfliktin kautta tulee mahdolliseksi vertailla lähtökohtien selitysvoimaa.

Jokaiselle ihmiselle on luontaista pyrkiä suojaamaan omat näkemyksensä kritiikiltä, koska ihminen etsii omaa kunniaansa. ”Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen.” (Joh. 7: 18.) Jokainen meistä haluaa välttää tilanteita, joissa omien näkemystemme heikkoudet saattaisivat paljastua. Tieteelliseen asenteeseen kuuluu kuitenkin altistaa oma näkemyksensä monipuoliselle kritiikille. Tieteellinen totuus löytyy moniäänisessä dialogissa.