Yhteystiedot
Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com
Tapio Puolimatka: Usko ja tiedonhalu
Artikkeli on julkaistu Sanansaattaja-lehdessä 2008. Kuitenkin Huxley tiedosti sen, että naturalistinen ajattelu luo vakavan ongelman tieteellisen tutkimuksen motivaatiolle. Vuonna 1893 pitämässään luennossa ”Evolution and Ethics” Huxley tiedosti monoteistisen uskonnon merkityksen tieteellisen tutkimuksen kannalta. Usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, on pääasiallisesti ollut motivoimassa tieteellistä tutkimusta ja sille ominaista pyrkimystä saada yksityiskohtainen ja kokonaisvaltainen kuva järjestyneestä maailmankaikkeudesta. Kun luovutaan uskosta Jumalan luomistyöhön, tulee Huxleyn mukaan ongelmaksi pystyä säilyttämään tämä älyllisesti kiinnostunut asenne, joka oli saanut Newtonin uskomaan, että hän voisi tieteellisen tutkimuksen avulla paljastaa jotakin Jumalan ajattelusta. Darwinismin naturalistisessa viitekehyksessä ihmiskäsitys muuttuu olennaisesti, koska ihmistä ei ymmärretä Jumalan kuvaksi luoduksi olennoksi. Kun naturalistinen ihmiskäsitys saa lujemman jalansijan kulttuurissa, tulee ongelmaksi säilyttää kiinnostus maailmankaikkeuden tieteelliseen tutkimukseen, koska naturalistisista lähtökohdista ei ole syytä olettaa sen olevan järjestynyt eikä ole syytä olettaa ihmisen älyllisten kykyjen sopivan hyvin sen tutkimiseen. Tämä pelko oli Huxleyn mukaan aiheellinen, koska darwinismin lähtökohtana olevat maailmankatsomukselliset teoriat eivät olleet menneisyydessä inspiroineet tieteellistä tutkimusta. Darwinismin maailmankuvaa olivat ennakoineet kreikkalaiset atomistit, epikurolaiset filosofit sekä jotkut hindulaiset ja buddhalaiset ajattelijat. Kukaan heistä ei kuitenkaan tämän maailmankuvan pohjalta ollut motivoitunut kehittämään näkemyksiään täysin kehittyneeksi tieteelliseksi tutkimukseksi. Päinvastoin, heidän näkemyksensä vei pohjan motivaatiolta tehdä tieteellistä tutkimusta, koska heidän näkemyksensä mukaan ihminen on vain aineen väliaikainen järjestyksen muoto, joka ei eroa muista aineen järjestymisen muodoista. Siksi ihmisen pääasiallisena pyrkimyksenä tulisi olla välttää kärsimystä ja vaivannäköä sinä lyhyenä aikana, jolloin hänellä on tämä väliaikainen muoto. Ei ollut syytä nähdä vaivaa päästäkseen selville maailmankaikkeuden väliaikaisista järjestyksen muodoista. Usko siihen, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, näyttäisi olevan käsitteellisesti välttämätön edellytys sille, että järjellisyys ja tieteellinen tutkimus voidaan motivoida ja perustella. Kun maailmankaikkeus ja ihminen sen osana ymmärretään kaikkitietävän Jumalan luomuksiksi, on syytä olettaa, että maailmankaikkeus on ihmiselle ymmärrettävä. Koska kaikki maailmankaikkeudessa on tehty tiettyä tarkoitusta varten, ihmisen on mielekästä käyttää älyllistä energiaansa tämän tarkoituksen selvittämiseen. Sen sijaan, jos kaikki on vain seurausta atomien tarkoituksettomista ja väliaikaisista yhdistelmistä, tulee vaikeaksi motivoitua tieteelliseen tutkimukseen. Jopa Immanuel Kantin teos Puhtaan järjen kritiikki (1781) voidaan tulkita pyrkimykseksi oikeuttaa näkemys, että usko Jumalan olemassaoloon on välttämätön edellytys tieteellisen tutkimuksen järjellisyydelle. Kant ei ajatellut voivansa todistaa Jumalan olemassaoloa. Samalla hän kuitenkin ymmärsi, että jos luovumme uskosta Jumalan olemassaoloon, menetämme pääasiallisen syyn tehdä tieteellistä tutkimusta.
|