Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret (kirja)

ApoWikistä
Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret
Kirjailija Tapio Puolimatka
Kustantaja https://www.kkjmk.net/shop/product/seksuaalivallankumouksen-uskonnolliset-juuret?tm=tulossa
Julkaistu 2018
Sivumäärä 327
ISBN ISBN 9789527058923


Seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret on Tapio Puolimatkan kirjoittama kirja, joka analysoi seksuaalisen vapauden ideologian maailmankatsomuksellisia ja uskonnollisia taustaoletuksia. Seksuaalisen vapauden aate on ilmennyt erilaisissa muodoissa postmodernismissa, eksistentialismissa, materialistisessa evoluutiouskossa, kommunismissa, vihreän liikkeen ideologiassa, natsismissa, islamismissa, gnostilaisuudessa ja muinaisessa Babylonian uskonnossa.

Ote kirjan johdannosta[muokkaa]

Seksuaalisen vapauden aate ilmenee populaarissa keskustelussa ja joukkotiedotuksessa tunteisiin vaikuttavan kertomuksen muodossa, joka kiteytyy Antti Tuiskun laulussa Peto on irti: ”maailma aukee, estot lähtee”. Myyttinen kertomus elämän mahdollisuuksien avautumisesta seksuaalisen holtittomuuden myötä esitetään lukemattomina erilaisina muunnelmina televisiosarjoissa, elokuvissa, dokumenteissa ja päivälehtien sivuilla.

Glynn Harrison (51−52) on kiteyttänyt kertomuksen ytimen näin: ”Vuosisatojen ajan perinteinen moraali on pitänyt meitä kaikkia tukehduttavassa otteessaan. Vuosi toisensa jälkeen samat menneisyyteen sidotut säännöt ovat kasanneet häpeää tavallisten miesten ja naisten (ja poikien ja tyttöjen) päälle, joiden ainoa rikos oli olla erilainen. Nämä vanhat ideologiat ovat tukeneet kiihkoilijoita ja rohkaisseet pahantahtoisia ihmisiä. Ne ovat suojanneet ulkokultaisuutta ja tarjonneet suojaa hyväksikäyttäjille.

”Näin ei ole enää. Muutos on tapahtumassa. Vapaudumme kiihkoilun kahleista ja kuolleen perinteen käsistä. Aikamme on tullut. Aika olla oma itsensä. Aika olla aidosti sellaisia kuin olemme. Aika juhlia rakkautta missä tahansa sitä löydämmekin. Nyt on aika ihmishengen jälleen kukoistaa. Ja jos te ihmiset ette siirry pois tieltämme, me aiomme työntää teidät pois tieltä.”

Kertomus asettaa esikuvaksi ihmisyyden, joka elää todeksi ja juhlii eroottista rakkautta missä tahansa sitä löytääkin. Ahdistavan moralistinen aikakausi vaihtuu onnelliseen vapauden aikaan. Uuden aikakauden eetos kiteytyy iskulauseissa kuten: ”Mitä väärää voi olla siinä, että kaksi ihmistä vain rakastaa toisiaan?”

Seksuaalivallankumous on saanut inspiraatiota ranskalaisen valistusfilosofin Jean-Jacques Rousseaun (1712–1778) ajatuksesta, että ihminen ja hänen halunsa ovat luonnostaan hyviä ja että pahuus ja kärsimys johtuvat sivistyksen asettamista rajoituksista ja moraalisäännöistä. Rousseaun mukaan ihmisyyden ydin on tunteessa ja vapaudessa ja ihmisen luonnollinen päämäärä on itsensä toteuttaminen. Tämä merkitsee luonnollisten tunteiden, vaistojen ja viettien mukaan ohjautumista. Hänen mielestään sivistyksellä on näitä luonnollisia tunteita ja viettejä turmeleva vaikutus. ”Kaikki on hyvää sellaisena kuin luonto sen tuottaa, mutta ihmisen käsissä se turmeltuu.” (Rousseau 9)

Keskeinen merkitys on ollut myös Sigmund Freudin (1856−1939) väitteellä, että moraalisääntöjen seksuaalisuudelle asettamat rajoitukset johtavat neuroosien kehittymiseen: ”Kävi ilmi, että ihminen kehittyy neuroottiseksi, kun hän ei enää jaksa kestää sitä kieltäymysten määrää, minkä yhteiskunta kulttuuri-ihanteiden nimissä häneltä vaatii.” (Freud 1982: 35.) Neurooseja kehittyy, koska ihminen torjuu seksuaalisia halujaan sopeuttaakseen käyttäytymistään moraalisääntöihin ja moraalisääntöjen rikkomukset synnyttävät hänessä tietoista ja tiedostamatonta syyllisyyttä.

Tältä pohjalta aborttioikeuden puolustaja Margaret Sanger (1879−1966) päätteli, että moraalin asettamat seksuaaliset kiellot vääristävät ja köyhdyttävät ihmisluontoa. Sanger vastusti tiukasti ”’moralisteja’, jotka saarnaavat pidättyvyyttä, itsekieltäymystä ja torjuntaa”. Sangerin mukaan seksuaaliset rajoitukset johtavat seksuaalisten halujen torjuntaan ja siten vahingoittavat terveyttä ja tylsistyttävät älykkyyttä. Hän kuvasi kristillistä etiikkaa ”itsekieltäymyksen ja ’synnin’ julmaksi moraaliksi”. Hän halusi korvata sen omalla seksuaalisen vapautuksen moraalillaan luvaten, että seksuaalisen energian vapauttaminen on ”ainoa menetelmä”, jonka avulla ihminen voi saavuttaa ”sisäisen rauhan ja turvallisuuden ja kauneuden” (Sanger 238−239). Sanger lupaa, että ihmisistä tulee neroja, kun ”poistetaan fysiologiset ja psykologiset estot ja rajoitukset niin, että tulee mahdolliseksi vapautua ja kanavoida ihmisen alkuenergia täyteen jumalalliseen ilmaisuunsa” (233). Sanger uskoi seksuaalisen vapauden olevan myös ainoa tapa voittaa yhteiskunnalliset epäkohdat. ”Poista rajoitukset ja kiellot, jotka nyt häiritsevät sisäisten energioiden vapautumista, ja suurin osa laajemmista yhteiskunnallisista epäkohdista katoaa.” (232) Sangerin julistaman maallistuneen pelastusopin mukaan seksuaalimoraali on kaiken pahan alku ja juuri; vapaa seksuaalisuuden ilmaus on tie pelastukseen. Hän haastoi ihmisiä ”poistamaan moraaliset tabut, jotka nyt sitovat ihmisruumiin ja hengen, vapauttamaan yksilön perinteen kahleista ja ennen kaikkea vastaamaan lisääntyviin pyyntöihin saada tietoa, joka mahdollistaisi itseohjautuvuuden ja pelastuksen.” (232) Sanger puolusti utopistista mielikuvaa seksuaalisen vapauden kyvystä luoda uusi ja parempi ihminen. ”Seksuaalisuuden avulla ihmiskunta voi saavuttaa suuren henkisen valaistuksen, joka muuttaa maailman ja joka valaisee ainoan tien maanpäälliseen paratiisiin.” (270−271.) Hänen mielestään seksuaalisen vapauden aate on ilmausta ennakkoluulottomasta ja puolueettomasta tavasta tarkastella seksuaalisuutta ja ihmiselämää yleensä. Hän uskoo vapaan seksuaalisuuden johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehitykseen.

Freudin koulukuntaan kuuluneen itävaltalaisen psykoanalyytikon Wilhelm Reichin (1897−1957) mukaan melkein jokainen ihminen on jossain määrin neuroottinen ja jokainen neuroosi puolestaan on oire seksuaalisesta häiriöstä. Niinpä vastaus kaikkiin inhimillisiin toimintahäiriöihin on kehittää ”kykyä antautua biologisen energian voimalle ilman estoja, kykyä purkaa kaikki patoutunut seksuaalinen kiihottuneisuus ruumiin tahdosta riippumattomien nautinnollisten kouristusten avulla” (Reich; sit. Chesser 44). Reichin mukaan ihmiset ovat pelkkiä biologisia olentoja, jotka saavuttavat pelastuksen antautuessaan seksuaalisten refleksien valtaan. Ihmiskunnan hyvinvoinnin vihollisia ovat perinteinen uskonto ja moraali eli ”tuo murhanhimoinen filosofia”, joka luo syyllisyyttä, vääristää viettimme, ja synnyttää persoonallisuushäiriöitä (Reich 1973: 9).

Lesbofeministiaktivisti Donna Minkowitz kuvaa seksuaalisen vapauden johtavan ”nautintoon ilman rajoituksia ja herkkyyteen ilman hyväksikäyttöä”. Teoksessaan Ferocious Romance hän kirjoittaa: ”Minulle ja useimmille meistä homoseksuaalinen rakkaus tarkoittaa kaikkia näitä ja enemmän – ekstaattista tietoa (gnosis) siitä, että seksi on mahdollista niiden hirvittävien tiheikköjen ulkopuolella, joilla muu kulttuuri on sitä ympäröinyt.”

Kaikkia näitä käsityksiä yhdistää ajatus, että ihmisyys alkaa kukoistaa seksuaalinormien murentuessa. Normien katsotaan tukahduttavan aitoa seksuaalisuuden ilmaisua ja johtavan neurooseihin. Tunnettu psykoanalyytikko ja logoterapian perustaja Viktor Frankl kuitenkin pitää tätä näkemystä perustavasti harhaisena. Ihmisolemukseen kuuluu välttämättä tietoisuus jännitteestä sen välillä, mitä ihminen on ja mitä hänen pitäisi olla. ”Ei ole mitään ajateltavissa olevaa inhimillistä tilannetta, jossa ihminen voitaisiin vapauttaa jännitteestä sen välillä, mitä hän on tehnyt ja mitä hänen olisi pitänyt tehdä tai mitä hänen vielä pitäisi tehdä. Rajallisena olentona ihminen ei koskaan ole täysin täyttänyt elämäntehtäväänsä. Valmius kantaa oman epätäydellisyytensä taakkaa merkitsee oman rajallisuutensa tunnustamista. Tämä rajallisuuden hyväksyminen on mielenterveyden ja inhimillisen edistyksen edellytys, kun taas kyvyttömyys sen hyväksymiseen on luonteenomaista neuroottiselle persoonallisuudelle.” (1970: 47.) Pyrkimys poistaa arvojen ja normien ihmiselle asettamaa jännitettä ja antautua itsekeskeiseen tarpeiden tyydyttämiseen tai itsensä toteuttamiseen ”ei ole suinkaan normaali vaan neuroottinen lähestymistapa. Neuroottinen yksilö ei pysty kestämään normaalia elämän jännitettä olipa se fyysistä, psyykkistä tai moraalista.” (47-48.)

Kirjan tarkoitus[muokkaa]

Tässä kirjassa pyrin osoittamaan seksuaalisen vapauden aatteen harhakuvaksi. Tätä varten tukeudun yhteiskuntatieteelliseen ja historialliseen tutkimukseen, jota täydennän esimerkeillä seksuaalisen vapauden puolustajista, joiden hellimä mielikuva seksuaalisesta vapaudesta tienä maanpäälliseen paratiisiin osoittautui epärealistiseksi haavekuvaksi.

Tarkoitukseni on osoittaa, että (1) seksuaalisen vapauden aate ei toimi maailmankatsomuksellisessa ja uskonnollisessa tyhjiössä vaan nousee uskonvaraisista perusvakaumuksista; (2) seksuaalisen vapauden perustana olevat uskonvaraiset vakaumukset ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa: seksuaalisuuden irrottaminen naisen ja miehen avioliitosta ei avaa tietä maanpäälliseen paratiisiin vaan johtaa vakaviin ihmisoikeuksien loukkauksiin ja yhteiskunnan heikoimpien jäsenten kärsimykseen; (3) ihminen torjuu tiedon näistä tosiasioista, koska hän seksuaalisen vapauden avulla kapinoi Jumalan auktoriteettia ja hänen luomisjärjestystään vastaan; (4) kapinan ytimenä on pyrkimys torjua omassatunnossa koettu syyllisyys ja saavuttaa mielenrauha seksuaalista vapautta tukevien myyttisten mielikuvien avulla; (5) todellisuudessa syyllisyys ei katoa, vaan painuu tiedostamattomaan, josta käsin se vaikuttaa kielteisesti koko ihmiselämään.

Länsimainen ihminen mieltää vapauden merkitsevän ensisijaisesti vapautumista hänen halujensa toteuttamista estävistä säännöistä ja normeista. Niinpä seksuaalisen vapauden ideologia korostaa vapautumista seksuaalisen halun ilmaisemista kahlitsevista moraalisäännöistä. Mutta kuten Schindler osoittaa, vapaus on aina myös vapautumista johonkin, siirtymistä johonkin uuteen viitekehykseen, joka määrittää vapauden merkityksen ja uuden moraalisen järjestyksen. Pyrin konkretisoimaan tätä ajatusta ottamalla esimerkkejä niistä monista erilaisista viitekehyksistä, joiden sisällä seksuaalisen vapauden aate on ilmennyt eri tulkinnoissaan: muinainen Babylonian uskonto, gnostilaisuus, islamismi, natsismi, kommunismi, vihreä ideologia, postmodernismi ja materialistinen evolutionismi.

Tarkoitukseni on perustella näkemystä, että kaikissa eri ilmenemismuodoissaan seksuaalisen vapauden aate perustuu myyttiseen uskoon, joka joutuu törmäyskurssille todellisuuden kanssa. Avioliiton rajat rikkova seksuaalisuus altistaa ihmisen monille fyysisille, psyykkisille ja yhteisöllisille häiriötiloille. Ydinperhettä hajottaessaan se johtaa erityisesti yhteiskunnan heikoimpien jäsenten eli lasten pahoinvointiin ja kärsimykseen. Lasten pahoinvoinnin lisääntyminen heikentää kulttuurin elinvoimaa ja sen kehitysedellytyksiä. Seksuaalinormien purkaminen ei vapauta ihmistä syyllisyydestä ja häpeästä vaan kärjistää ihmisen syyllisyyttä johtaessaan hänet yhä syvempään ristiriitaan oman moraalitajunsa kanssa. Näin ihminen joutuu ristiriitaan myös luontaisen jumalatietoisuutensa kanssa.

Koska seksuaalisen vapauden aate johtaa ihmisen ristiriitaan todellisuuden kanssa, sen ehdoilla eläminen on mahdollista vain torjumalla epämiellyttävät tosiasiat pois tietoisuudesta. Torjunnan ytimessä on syyllisyyden aiheuttama ahdistus, jolle seksuaalisen vapauden aate etsii ratkaisua purkamalla syyllisyyttä aiheuttavat seksuaalinormit. Normien purkaminen ei kuitenkaan vapauta ihmistä syyllisyydestä, koska ihminen ei voi paeta luontaista moraalitajuaan. Seurauksena on ennemminkin tiedostamattoman syyllisyyden ja sen aiheuttaman torjunnan syveneminen.

Torjunta ilmenee yhteiskunnassa useilla eri tasoilla. Joukkotiedotuksen ja jopa tieteen maailmassa pyritään torjumaan sellaisen tiedon levittäminen, mikä osoittaisi seksuaalisen vapauden johtavan aikuisten ja lasten pahoinvointiin. Henkilökohtaisella tasolla ihmiset torjuvat oman moraalisen tietonsa, joka osoittaa ydinperhettä hajottavan seksuaalisen rajattomuuden loukkaavan ihmisyyden korkeimpia periaatteita. Minuutensa ytimessä ihminen torjuu luontaisen tietonsa Jumalasta, jonka valossa hän tietää joutuvansa lopulta vastaamaan teoistaan Jumalalle.


Kirjan sisällys[muokkaa]

Esipuhe[muokkaa]

Johdanto[muokkaa]

  • Seksuaalisen vapauden aate
  • Seksuaalisen vapauden illuusio
  • Länsimainen vapauden käsite
  • Kirjan tarkoitus
  • Haaste ajallemme
  • Seksuaalisen vapauden aate ja tosiasiat

1. Myytti seksuaalisesta vapaudesta[muokkaa]

  • Paratiisin käärme
  • Rooman rappiovaiheen toisto
  • Kooste

2. Seksuaalivallankumouksen uskonnollisuus[muokkaa]

  • Kaksi käsitystä seksuaalisuudesta
  • Seksuaalisen vapauden uskonto
  • Vihreän ideologian paradoksi
  • Maallistunut uskonto
  • Seksuaalisuus ja pyhyyden kokemukset
  • Jumalvaisto
  • Nautinnon mahdollisuuksien menettäminen
  • Torjunta ja luontainen tieto Jumalasta
  • Seksuaalisen vapauden aate vs. kristillinen uskonvanhurskausoppi
  • Kooste

3. Seksuaalivallankumouksen juuret Babyloniassa[muokkaa]

  • Ištarin palvontakultti
  • Raamatun kuvaus epäjumalanpalveluksesta
  • Kulttiprostituoitujen keskeinen merkitys
  • Pakanuuden androgyyninen ihanne
  • Piilotajuntaan torjuttu syyllisyys ja myyttiset mielikuvat
  • Ilmestyskirjan kuvaus Babylonian uskonnosta
  • Kanaanilaisten lapsiuhrit
  • Raamattu tuomitsee lapsiuhrit
  • Aikamme lapsiuhrit
  • Syntymättömän lapsen ihmisyys

4. Seksuaalisen vapauden gnostilaiset juuret[muokkaa]

  • Gnostilaisuuden monistinen panteismi
  • Eliitin pelastava tieto
  • Elosteleva gnostilaisuus
  • Grigori Rasputin ja hlystien gnostilainen oppi
  • Gnostilaisuuden laajempi merkitys

5. Elosteleva gnostilaisuus islamismissa[muokkaa]

  • Hyvän ja pahan rajaviivan häivyttäminen
  • Islamin elosteleva eliitti

6. Elosteleva gnostilaisuus natsismissa[muokkaa]

  • Ariosofia
  • Guido von Listin teosofia
  • Lanz von Lebensfelsin ariosofia
  • Natsien Lebensborn-ohjelma
  • Himmlerin uskonnollinen visio
  • Natsien ihmiskokeet ja empiirinen seksologia
  • Kooste

7. Länsimaisen seksuaalivallankumouksen uskonnolliset juuret[muokkaa]

  • Aikamme ihmisen kaksijakoinen maailma
  • Tieteisuskoinen materialismi vs. postmodernismi
  • Portnoyn tauti
  • Postmoderni uskonnollisuus
  • Sääntöjä vailla olevat pelit ja tulkintojen suljettu kehä
  • Eksistentialismin ja gnostilaisuuden yhteys
  • Seksuaalisen anarkian uskonto
  • Sukupuolisen hajanaisuuden ihannointi
  • Uusgnostilainen sukupuolieron hylkääminen
  • Luonnollinen vanhemmuus ja uusgnostilaisuus
  • Uusgnostilaisuus poistaa luonnollisen perheen oikeusturvan

8. Postmoderni totalitarismi[muokkaa]

  • Erilaisuuden arvostuksesta syrjintään
  • Postmoderni syrjinnän kulttuuri
  • Kaapin tietoteoria
  • Seksuaalinen vapaus johtaa totalitaariseen Sodomaan
  • Seksuaalisesta vapaudesta sadismiin
  • Pervokulttuurin uusi tuleminen
  • Suvereeni ihminen
  • Perverssiyden paholainen
  • Uskonnon pervouttaminen

9. Gnostilaisuus valtaa kristikuntaa[muokkaa]

  • Aikamme teologian uusgnostilaisuus
  • Vikströmin uusgnostilainen seksuaalietiikka
  • Uusgnostilainen sukupuolieron vähättely
  • Vertailukohtana Roger Scrutonin arvotietoinen seksuaaliteoria
  • Seksuaalisen perversion ongelma
  • Lasten identiteettioikeuksien sivuuttaminen
  • Vapauttaako normittomuus syyllisyydestä?

10. Syyllisyydestä anteeksiantamuksen iloon[muokkaa]

  • Omantunnon ääni
  • Omantunnon vaatimus
  • Viimeisen tuomion näkökulma
  • Moraalisen puhtauden kaipuu
  • Kristuksen anteeksiantamuksen voima
  • Uskonto vs. Kristus

Lyhenteet

KIRJALLISUUS[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Apologetiikkawiki[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]