Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutus kouluopetukseen

 

Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi avioliiton merkitystä. Näin se välttämättä heijastuisi siihen, millä tavalla avioliitosta opetettaisiin kouluissa. Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen merkitsi uuden avioliittokäsityksen omaksumista koko yhteiskunnan ja kulttuurin pohjaksi. Sen mukaan samaa sukupuolta olevat parisuhteet ovat joka suhteessa miehen ja naisen välisen avioliiton vertaisia. Samaa sukupuolta olevia avioliittoja täytyisi siksi opettaa esikoulusta alkaen tasavertaisena vaihtoehtona miehen ja naisen väliselle avioliitolle.  

Kouluopetus

Läntisen Ontarion yliopiston oikeustieteen professori Bradley W. Miller on analysoinut sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen vaikutusta kanadalaiseen koululaitokseen. Kanadassa sukupuolineutraali avioliittolaki on ollut voimassa jo 10 vuoden ajan. Aikaisemmin sukupuoliopetus kouluissa rajoittui yhteen oppiaineeseen. Näin sen vaikutus oli vähäisempi ja vanhemmilla oli paremmat mahdollisuudet vaikuttaa sen sisältöön.

Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen myötä tilanne muuttui. Koska oikeusjärjestelmä asettaa homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen samanarvoiseksi, uusi ajattelutapa siirtyy myös koululaitokseen. Ainoana moraalisesti hyväksyttävänä näkemyksenä pidetään käsitystä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteet ansaitsevat saman arvostuksen kuin miehen ja naisen välinen avioliitto. Samaa sukupuolta olevat parisuhteet täytyy kouluissa opettaa myönteisessä valossa − homo- ja heteroseksuaaliset parisuhdemuodot täytyy kouluopetuksessa esittää yhtä arvokkaina.  Nuorille esitetään siis yhtä arvokkaina vaihtoehtoina, että hän menisi naimisiin samaa sukupuolta olevan kumppanin kuin vastakkaista sukupuolta olevan kumppanin kanssa.

Uusi avioliitto-opetus ei rajoitu seksuaaliopetukseen ja yhteen oppiaineeseen, vaan sitä opetetaan läpäisyperiaatteella: uuden opetusohjelman läpäisevät myönteiset luonnehdinnat samaa sukupuolta olevien parien liitoista ja tämän opetuksen vaikutus ulottuu periaatteessa kaikkiin oppiaineisiin.

Vanhempien vallan rajoittaminen

Tässä tilanteessa vanhemmilla ei ole mitään tapaa estää sitä, että heidän lapsilleen opetetaan eri parisuhdemuotojen samanarvoisuutta, vaikka he pitäisivät tätä opetusta harhaanjohtavana ja vahingollisena lapsilleen. Oikeusistuimet eivät ole Kanadassa suhtautuneet myönteisesti vanhempien asiaa koskeviin valituksiin, koska ne katsovat vanhempien tässä tapauksessa takertuvan moraalisesti kyseenalaisiin ennakkoluuloihin.

Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyminen on näin kasvattanut valtion valtaa kouluopetuksessa ja vastaavasti vähentänyt vanhempien mahdollisuuksia vaikuttaa opetukseen. Valtio päättää nyt, minkälainen käsitys avioliitosta tulevalle sukupolvelle on annettava ja vanhempia vaaditaan mukautumaan valtion virallistamaan avioliittokäsitykseen.

Kun sukupuolineutraali avioliittolaki ajettiin läpi Kanadassa, kukaan ei puhunut siitä, että seurauksena tulisi olemaan kouluissa opetettavan avioliittokäsityksen muuttuminen. Sen sijaan korostettiin sitä, että sukupuolineutraalin avioliittolain tarkoituksena on estää sateenkaariperheiden lasten syrjiminen ja kiusaaminen. Tällöin ei tiedostettu, että kyseessä on muutos, joka tulee muuttamaan avioliittokäsityksen ja sen opetuksen koko kulttuurissa. Silloin ei myöskään tiedostettu, että uusi laki määrittelee isättömyyden tai äidittömyyden lapsen normaalitilaksi ja näin heikentää sateenkaarilasten mahdollisuuksia elää yhteydessä molempiin biologisiin vanhempiinsa.

Lasten indoktrinointi uuteen avioliittokäsitykseen

Prof. Miller kritisoi sitä, että tällä tavalla on Kanadassa laillistettu koko yhteiskunnan läpäisevä systemaattinen indoktrinaatio, jonka vastustaminen saattaa johtaa siihen, että henkilö joutuu oikeustoimien kohteeksi. ”On hyvä rohkaista ihmisiä hyväksymään erilaisia yksilöitä. Mutta olipa päämäärä kuinka hyvä tahansa, sen toteuttamiseksi valitut keinot merkitsevät tässä tapauksessa räikeää väkivaltaa perhettä kohtaan”, toteaa Miller.

Millerin mukaan kyseessä on lasten harkittu indoktrinointi sellaiseen avioliittokäsitykseen, joka on vastakkainen sille, minkä useat vanhemmat ymmärtävät olevan lapsilleen parhaaksi. Tätä indoktrinointia toteutetaan täysin välittämättä vanhempien vastalauseista. Valtion harjoittama systemaattinen indoktrinaatio estää vanhempia johtamasta lapsiaan sellaiseen ymmärrykseen avioliitosta, joka parantaisi lasten mahdollisuuksia elää hyvää elämää aikuisina. Lapsille opetetaan jo hyvin varhaisesta iästä alkaen, että avioliiton perustava idea ei ole mitään muuta kuin tyydyttää aikuisten vaihteleva halu löytää itselleen kumppani.

Kouluissa harjoitettava lasten indoktrinaatio saa vaikuttaa yksinoikeudella ja ilman vastustusta, koska kenenkään ei ole turvallista puolustaa miehen ja naisen välistä avioliittoa lehtikirjoituksissa, julkisissa kannanotoissa, kirkon opetuksessa tai edes piispojen paimenkirjeissä. Kuka tahansa voidaan vetää oikeuteen tällaisista kannanotoista, koska ne voidaan tulkita potentiaalisesti syrjiviksi, eikä yksilölle korvata aiheutuneita oikeuskuluja, vaikka hänet lopulta todettaisiin syyttömäksi.

Sananvapauden rajoittaminen

Se, joka hylkää käsityksen homo- ja heteroseksuaalisen parisuhteen samanarvoisuudesta, toimii määritelmän mukaan syrjivästi ja vihamielisesti homoseksuaalisia ihmisiä kohtaan. Näin siis homoseksuaalisten ihmisten kunnioittamisen katsotaan sulkevan pois sen, että erilaisia perhemuotoja arvioidaan tarkastelemalla kriittisesti esimerkiksi niiden lapsivaikutuksia: heteroseksuaalisessa avioliitossa lapsi syntyy lähtökohtaisesti isänsä ja äitinsä kotiin. Homoseksuaalisessa avioliitossa lapsi on aina erotettu joko isästään tai äidistään.

Kaikki kritiikki samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliittoa vastaan tulkitaan vihapuheeksi seksuaalista vähemmistöryhmää kohtaan. Homoseksuaalista elämänmuotoa ei ole mahdollista kritisoida edes kiinnittämällä huomiota lapsen oikeuteen tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan, koska tämä helposti tulkitaan pelkäksi verukkeeksi homofobialle.

Tämä merkitsee sitä, että jokainen julkinen kannanotto avioliitosta ja seksuaalisuudesta on vaarassa tulla tulkituksi vihapuheeksi. Niinpä aikaisemmin sallittu puhe ja keskustelu sisältää nyt esittäjälleen riskin joutua oikeustoimien kohteeksi. Monet niistä, jotka Kanadassa jatkoivat kriittisten kommenttien esittämistä samaa sukupuolta olevista parisuhteista, joutuivat ihmisoikeuskomissioiden tutkittaviksi ja joissakin tapauksissa ihmisoikeustuomioistuimien tuomittaviksi.

Jos kyseiset ihmiset olivat köyhiä, vähän koulutettuja ja ilman institutionaalista tukea, heidät oli helppo tuomita syyllisiksi − syrjimistä koskevia lakeja ei aina sovelleta tasa-arvoisesti. Jotkut määrättiin maksamaan sakkoja, esittämään anteeksipyyntöjä ja lupaamaan, etteivät he enää koskaan julkisesti ota kantaa asiaan. Tällaisten toimenpiteiden kohteita ovat olleet esimerkiksi ihmiset, jotka ovat kirjoittaneet lehtien mielipidepalstoille ja pienten kristillisten seurakuntien pastorit. Katolinen piispa joutui kahden valituksen kohteeksi esitettyään paimenkirjeessään kommentteja avioliitosta. Molemmat valitukset tosin vedettiin lopulta pois.

Lopulta ihmisoikeuskomissioiden toiminta sai niin epäoikeudenmukaisia piirteitä, että niiden oikeuksia alettiin rajoittaa. Tämä vaati kuitenkin sellaisen oikeustapauksen, jossa ihmisoikeuskomissiot ottivat tutkimuksen kohteeksi rikkaan lehden, joka saattoi käyttää satoja tuhansia dollareita oikeuskuluihin ja lopulta voittaa kiistansa ihmisoikeuskomission kanssa samalla paljastaen sen toiminnan epäkohtia. Köyhällä ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta taistella näiden komissioiden määräyksiä vastaan, koska hän joutuisi itse maksamaan oikeuskulunsa eikä saisi rahoja takaisin, vaikka hänet osoitettaisiin syyttömäksi.

Tällaisessa puhevapauden rajoittamisen ilmapiirissä toteutettu indoktrinoiva kouluopetus saa vaikuttaa ilman julkista vastavoimaa. Näin koko julkisen sanan voima puolustaa yhtä ainoaa oikeaa oppia, jota kukaan ei voi arvioida tai kritisoida julkisesti. Tällaisessa ilmapiirissä ei ole luultavaa, että asioita pohdittaisiin asiaperusteilla ja että totuus voittaisi. Kaikkea hallitseva ideologinen päämäärä vie voiton tosiasioista, koska tosiasioiden julkistaminen voidaan estää tulkitsemalla niiden esittäminen vihapuheeksi.

Sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen vaikutus sukupuolimoraaliin

Tietokirjailija Liza Mundy pohtii mahdollisuutta, että homoseksuaalisen ja heteroseksuaalisen parisuhteen yhdistäminen yhden ja saman avioliittoinstituution alle johtaa siihen, että homoerotiikan yksilökeskeinen luonne pääsee vaikuttamaan myös heteroseksuaaliseen kulttuuriin. Näin se johtaisi myös heteroseksuaalista kulttuuria irrallisten yksilösuhteiden ja seksuaalisesti avoimien parisuhteiden suuntaan puolisouskollisen ydinperhemallin kustannuksella.

Merkittävä osa homoseksuaaleista pitää ydinperhemallia seksuaalista vapauttaan kahlitsevana. He saattavat silti kannattaa sukupuolineutraalia avioliittolakia, koska he ajattelevat sateenkaariperheiden monimuotoisuuden haastavan yleisesti hyväksytyn heteroydinperhemallin luonnollisuuden.  He toivovat, että samaa sukupuolta olevien avioliiton laillistaminen voisi muuttaa yleistä käsitystä siitä, millainen on kunniallinen parisuhdemalli.

Avoimen avioliiton suuntaan vaikuttaa erityisesti homomiesten parisuhteiden seksuaalinen avoimuus, koska useat homomiehet eivät ole puolisouskollisessa parisuhteessaan, vaan sallivat toisilleen ulkopuolisia seksisuhteita. Tällä tavalla samaa sukupuolta olevien parien avioliitot voivat vähän kerrassaan muuttaa avioliittokäsitystä vapaan seksuaalisuuden suuntaan ja murtaa heteronormatiivista ydinperhemallia luonnehtivaa puolisouskollisuuden ja pysyvyyden normia. Näin homoavioliitot ovat yksi osa prosessia, jossa yhteiskuntaa muutetaan murentamalla sen ydinperhemallia ja lapsiperhekeskeisyyttä.

Teksasin yliopiston professori Mark Regnerus kiinnittää huomiota siihen, että samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa kannattavat heteroseksuaaliset naiset miehiä enemmän. Samalla naiset lausumattomasti tukevat myös homoseksuaalien miesten seksuaalisesti avointa avioliittoa. Tämä puolestaan murentaa heidän omaa vaatimustaan omien miestensä aviollisesta uskollisuudesta ja näin vähän kerrassaan entisestään heikentää myös heteroseksuaalisten avioliittojen parisuhdeuskollisuutta. Parisuhdeuskollisuuden vähentyessä aviopuolisoiden väliset konfliktit lisääntyvät, mikä on omiaan taakoittamaan lapsia ja heikentämään heidän turvallisuudentunnettaan. Konfliktien seurauksena lisääntyneiden avioerojen on osoitettu olennaisesti heikentävän lasten elämänlaatua ja kehitysmahdollisuuksia.   

 

Kirjallisuus:

Miller, Bradley (2012) ”Same-Sex Marriage Ten Years On: Lessons from Canada.” The Public Discourse, 5. 11. 2012.

Mundy, Lisa (2013) “The Gay Guide to Wedded Bliss”, The Atlantic Monthly 22.5. 2013.

Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin. Ryttylä: Suunta-kirjat. 

Avainsanat: Sukupuolineutraali avioliittolaki, kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista, kouluopetus