Huono akateeminen vitsi
Artikkeli on julkaistu Sanansaattaja-lehdessä 19.5.2006.
Yksi Jeesus-seminaarin liberaaleista tutkijoista John Dominic Crossan tunnusti Chicago Tribune Magazinelle antamassaan haastattelussa, että ”historialliseen Jeesukseen kohdistuva tutkimus alkaa jo olla jonkinlainen huono akateeminen vitsi”. Hän tarkoitti tässä yhteydessä tutkimusta, joka hylkää Uuden testamentin todistuksen Jeesuksesta ihmiseksi tulleena Jumalana ja pyrkii tutkijan mielikuvituksen varassa kehittämään jonkinlaisen kuvauksen ”historiallisesta Jeesuksesta” sen jälkeen kun se on olettanut, ettei Uuden testamentin historiallista todistusaineistoa voida pitää luotettavana.
Miksi tällaisesta tutkimuksesta on tullut ”huono akateeminen vitsi”? Syy on yksinkertainen. Yleensä oletetaan, että eri tutkijat päätyvät tieteellisellä menetelmällä samoihin tai lähes samoihin tuloksiin tutkiessaan samaa ilmiötä. Jos tutkijat päätyvät jatkuvasti hyvin erilaisiin ja toistensa kanssa ristiriitaisiin tuloksiin, silloin voi olla syytä olettaa, että käytetyissä tutkimusmenetelmissä tai niiden taustalla olevissa ennakko-olettamuksissa on jotakin perustavasti vialla.
Jeesus-seminaarin tutkimuksen historiaa on kutsuttu ”arvaustutkimuksen historiaksi”. Hylätessään suuren osan asiaa koskevista historiallisista dokumenteista, tutkijoille ei jää enää riittävästi historiallista pohjaa väitteidensä tueksi. Tällöin heille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin arvailla, mitä on tapahtunut, ja kutsua näitä arvailujaan tieteeksi.
Heidän argumentaationsa tyhjyys ei paljastu tavalliselle maallikolle, koska tavallinen maallikko ei usko, että tieteeksi voitaisiin kutsua jotakin niin arvauksenomaista ja epävarmaa päättelyä. Tavallinen maallikko olettaa, että tieteentekijät ovat löytäneet jotakin uutta historiallista todistusaineistoa, jonka pohjalta he esittävät väitteitään. Hänelle ei tule mieleenkään, että kyseessä on arvauksia, keksittyjä tarinoita ja selityksiä, joista rakennetaan loogisen tuntuinen kokonaisuus, jonka sitten katsotaan kumoavan historiallisten dokumenttien selonteko. Hän ei tiedosta, että tutkijoiden esittämät arvaukset saattavat olla suoranaisessa ristiriidassa historiallisten dokumenttien kanssa. Hän ei tunne tarpeeksi raamattukritiikkiä tietääkseen, että eri tutkijoiden arvaukset poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Jeesus-seminaarin tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, minkälaiset todisteet kelpaavat todisteiksi historiallisesta Jeesuksesta. Kukin tutkija voi määritellä ne parhaaksi katsomallaan tavalla. Se jonka mielestä Jeesus on viisas tietäjä, ei pidä historiallisena mitään niistä apokalyptisista lausumista, joissa Jeesus esittää toiseen tulemiseensa liittyviä ennustuksia. Toisten mielestä taas Jeesus ei ole viisas tietäjä vaan apokalyptinen profeetta, joten nimenomaan nämä apokalyptiset lausumat kertovat meille historiallisen totuuden Jeesuksesta. Kukin on jo ennakolta päättänyt, millainen Jeesus on, ja he löytävät Raamatun tekstien takaa sellaisen Jeesuksen kuin he ovat etukäteen olettaneet, koska he pitävät historiallisesti luotettavina vain niitä tekstikatkelmia, jotka sopivat heidän valitsemaansa Jeesus-kuvaan. Odotukset ja niiden pohjalta laaditut arviointiperusteet ratkaisevat sen, mitä löydetään. Jotkut ”löytävät” feministin, toiset tasa-arvon puolestapuhujan, profeetan, rabbin, taikurin, kyynisen filosofin tai poliittisen kumouksellisen. Kaikki arvaukset ovat samanarvoisia tai yhtä arvottomia. Kaikkia voidaan perustella näennäisesti argumentaatiolla, joka perimmältään rakentuu mielikuvituksen varaan. Tässä lähestymistavassa hyväksytään mikä tahansa muu selitys paitsi Uuden testamentin dokumenttien todistus Jeesuksesta ihmiseksi tulleena Jumalana, joka kuoli ihmiskunnan syntien tähden, nousi ruumiillisesti kuolleista ja palasi taivaalliseen kirkkauteensa.