Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com


Tapio Puolimatka:

Onko tieteen menetelmä ateistinen?

Artikkeli on julkaistu Sanansaattaja-lehdessä 2007.

Viimeaikaisessa tieteenfilosofisessa kirjallisuudessa on puolustettu näkemystä, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen tiedon lähteenä voidaan perustellusti käyttää Jumalan sanallista ilmoitusta. Ehkä merkittävin tällainen puheenvuoro on Notre Damen (USA) yliopiston filosofian professorin Michael C. Rean kirja World Without Design: The Ontological Consequences of Naturalism (Oxford: Clarendon Press, 2002).

Suomalaisessa teologisessa keskustelussa pidetään yleensä itsestään selvyytenä, että tieteen metodi on ateistinen. Rea kuitenkin argumentoi, että ateistinen menetelmä kohtaa ylitsepääsemättömiä tietoteoreettisia ongelmia. Ateistinen menetelmä ei Rean mukaan pysty oikeuttamaan uskoa tavallisessa kokemuksessamme ilmenevien esineiden ja olioiden olemassaoloon. Toisin sanoen, ateistisista lähtökohdista emme pysty oikeuttamaan uskoamme siihen, että pöydät, tuolit, kivet, kannot, jänikset, oravat ja ihmiset ovat olemassa. 

Miten Rea perustelee tämän yllättävän väitteensä? Rean perustelu nojaa siihen, että usko tavallisessa kokemuksessamme ilmenevien esineiden ja olioiden olemassaoloon edellyttää tietoa niistä ominaisuuksista, jotka ovat välttämättömiä niiden pysyvälle olemassaololle. Mikä tekee kivestä kiven tai mikä tekee ihmisestä ihmisen? Voidaksemme perustellusti uskoa kadulla vastaan tulevan ihmisen muotoisen olion olevan aidosti ihminen, meillä täytyy olla tieto siitä, mikä tekee tietystä oliosta ihmisen. Meillä täytyy olla käsitys siitä, mitkä ovat ne välttämättömät ominaisuudet, joita ilman ihmistä ei voida kutsua ihmiseksi. Tätä käsitystä emme Rean mukaan pysty tiedollisesti oikeuttamaan ilman Jumalan ilmoitusta.

Tämän ongelman konkretisoimiseksi Rea käyttää kuuluisaa lainaajan paradoksia. Epikharmoksen näytelmässä viidenneltä vuosisadalta eKr. on kohtaus, jossa henkilö menee perimään ystävältään lainaa. Rahan sijasta hänelle tarjotaan seuraavanlaista argumenttia:

"Kuten kaikki tietävät, ihminen on vain kokoelma hiukkasia. Mutta kuten myös tiedämme, jos hiukkaskokoelmaan lisätään tai siitä vähennetään hiukkasia, saadaan uusi kokoelma. Tämä velka otettiin useita viikkoja sitten, ja monet niistä hiukkasista, jotka muodostivat lainaajan henkilön, ovat jo kauan sitten siirtyneet ympäristöön. Niinpä minä olen eri hiukkaskokoelma kuin se henkilö, joka otti lainan. Niinpä minä olen eri ihminen kuin se joka otti lainan. Siispä en ole sinulle velkaa."

Lainaajan paradoksin taustalla on seuraava tietoteoreettinen ongelma: Miten on mahdollista saada luotettavaa tietoa ihmisen luontaisista ominaisuuksista, jotka ovat ominaisia pelkästään ihmiselle, jotka erottavat ihmisen kaikista muista olioista, ja joiden tuhoutuminen merkitsee samalla ihmisen tuhoutumista? Rean mukaan ateistisesti ymmärretty tieteen menetelmä ei anna meille tietoa siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen tai kivestä kiven. Meidän ei ole mahdollista saada perusteltua käsitystä ihmisen luontaisista ominaisuuksista ilman Jumalan ilmoitusta. Siksi ateistinen naturalismi ei kohtaa tiedollisen ongelman, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan supranaturalistista lähtökohtaa, jossa Jumalan ilmoitusta käytetään tiedon lähteenä havaintojen, järjen päätelmien ja rationaalisten intuitioiden lisäksi.