Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com


Tapio Puolimatka:

Perustuuko kristillinen tiedekäsitys ”aukkojen jumalaan”

Artikkeli on julkaistu Sanansaattaja-lehdessä marraskuussa 2008.


Yleisen käsityksen mukaan kristillinen näkemys merkitsee älyllisesti laiskaa turvautumista ”aukkojen Jumalaan”: aina kun emme pysty keksimään tieteellistä selitystä jollekin ilmiölle, voimme yksinkertaisesti sanoa, että ”Jumala teki sen”.

On kuitenkin kategoriavirhe kuvitella, että maailmankaikkeuden persoonattomien toimintaperiaatteiden ymmärtäminen tekee tarpeettomaksi tai mahdottomaksi uskoa persoonallisen Luojan olemassaoloon, joka suunnitteli ja loi maailmankaikkeuden ja pitää sitä yllä.

Esimerkkinä polttomoottori ja sen keksijä

Filosofi John Lennox selventää tätä ajatusta ottamalla konkreettiseksi esimerkiksi Henry Fordin ja hänen kehittämänsä polttomoottorin. Oletetaan, että joku maapallon kaukaisesta kolkasta peräisin oleva ihminen ensimmäisen kerran auton nähdessään kuvittelee, että auton moottorin sisällä on jumala (herra Ford), joka saa sen käymään. Hän saattaa kuvitella, että kun moottori käy tasaisesti, se johtuu siitä, että moottorin sisällä oleva herra Ford pitää hänestä. Kun taas moottori kieltäytyy käynnistymästä, se johtuu siitä, että herra Ford ei pidä hänestä.

Jos kyseinen henkilö alkaa opiskella koneenrakennusta ja purkaa moottorin palasiksi, hän havaitsee, ettei moottorin sisällä ole herra Fordia. Eikä hän tarvitse paljon älykkyyttä päätelläkseen, ettei hän tarvitse herra Fordia selitykseksi sille, miksi moottori käy. Hän pystyy selittämään moottorin toiminnan pelkästään ymmärtämällä polttomoottorin persoonattomat toimintaperiaatteet.

Mutta jos hän päättelee, että moottorin toimintaperiaatteiden ymmärtäminen tekee mahdottomaksi uskoa, että koskaan on ollut olemassa herra Fordia, joka alun perin suunnitteli moottorin, hänen päättelynsä on selvästi epäpätevää: hän tekee kategoriavirheen. Jos ei koskaan ollut herra Fordia, joka suunnitteli moottorin mekanismin, ei olisi olemassa mitään moottoriakaan, jota voisimme pyrkiä ymmärtämään.

Tarvitaanko Jumala-hypoteesia?

Ranskalaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän Pierre Simon de Laplacen (1749–1827) kuuluisaa huomautusta käytetään väärin ateismin perustelemiseksi, koska ei ymmärretä tätä perustavaa tosiasiaa. Kun Napoleon kysyi Laplacelta, mihin kohtaan Jumala sijoittui hänen matemaattisessa työssään, Laplace aivan oikein vastasi: ”En tarvitse sitä hypoteesia.” Tietenkään Jumala ei ilmennyt Laplacen matemaattisessa kuvauksessa luomakunnan toiminnasta, aivan kuten herra Ford ei ilmene tieteellisessä kuvauksessa polttomoottorin toimintaa ohjaavista lainalaisuuksista. Mutta todistaako tämä, että Henry Fordia ei koskaan ollut olemassa? Ei tietenkään. Vastaava argumentti ei myöskään todista, ettei Jumalaa ole olemassa.

Mutta oletetaan, että Napoleon olisi esittänyt vähän erilaisen kysymyksen Laplacelle: ”Miksi on yleensä olemassa maailmankaikkeus, jossa kappaleet liikkuvat matemaattisten yhtälöidesi osoittamalla tavalla?” Olisi vaikeampi argumentoida, että Jumalan olemassaololla ei olisi mitään merkitystä tuon kysymyksen kannalta. Mutta koska Laplacelta ei kysytty tuota kysymystä, hän ei vastannut siihen.

 

Jumala selityksenä tieteen selitysvoimalle           


Kuvausta Fordista ja hänen polttomoottoristaan voidaan käyttää vastattaessa väitteeseen, jonka mukaan teistiseen realismiin perustuva lähestymistapa merkitsee älyllisesti laiskaa turvautumista aukkojen Jumalaan. Herra Fordia ei löydetä polttomoottorin toimintaa koskevien tietojemme aukoista. Häntä ei löydetä mekanismin toimintaa koskevista selityksistä. Sillä Henry Ford ei ole mekanismi: hän on toimija, joka on vastuussa mekanismin olemassaolosta, niin että mekanismi kokonaisuudessaan sisältää merkkejä hänen suunnitelmistaan. Näemme merkkejä Fordin suunnitelmista sekä niissä osissa, jotka ymmärrämme, että niissä, joita emme ymmärrä.

Sama pätee Jumalaan. Filosofi Richard Swinburne korostaa, ettei hän oleta ”aukkojen Jumalaa”, jumalaa, jota käytetään vain selittämään niitä asioita, joita tiede ei ole vielä selittänyt. ”Minä oletan Jumalan, joka selittää sen, miksi tiede selittää. Juuri tieteen menestys sen pystyessä osoittamaan, kuinka perinpohjaisen järjestynyt luonnon maailma on, tarjoaa vahvan perusteen uskoa, että on olemassa vielä syvempi syy tälle järjestykselle.” Jumala on paras selitys tieteen selitysvoimalle.

Jumala ei ole vaihtoehto tieteelliselle selitykselle. Häntä ei tule ymmärtää aukkojen Jumalaksi. Jumala on kaiken selittämisen perusta. Jumalan olemassaolo tekee mahdolliseksi tieteellisen selityksen niin kuin kaiken muunkin järjellisen selityksen.

Aihetta käsitellään tarkemmin kirjassa Usko, tiede ja evoluutio (Uusi Tie 2008).