Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com


Tapio Puolimatka

Darwiniaanisia satuja

Artikkeli on julkaistu Sanansaattaja-lehdessä 2008.

Moderni luonnontiede syntyi raamatullisen maailmankuvan pohjalta. Moderni tiede ei olisi voinut syntyä naturalistisessa, hindulaisessa, buddhalaisessa tai islamilaisessa kulttuurissa, koska niistä puuttuvat tieteen edellyttämät perususkomukset.

Miksi sitten aikamme ihminen uskoo, että tiede ja kristinusko ovat ristiriidassa toistensa kanssa? Vaikka tämä vallitseva käsitys on ilman järkiperusteita, se hallitsee kulttuurisia mielikuviamme. Mielikuvat ovat voimakkaampia kuin järkiperustelut, koska mielikuvat vaikuttavat tunteisiin ja piilotajuntaan. Siksi monet aikamme tieteen edustajat perustelevat jumalkielteisiä näkemyksiään kertomuksilla, joissa on sadunomaisia elementtejä.

Kirjassaan Darwinian Fairytales (”Darwiniaanisia satuja”) australialainen filosofi David Stove perustelee, että monien ajassamme vaikuttavien darwinististen väitteiden vetovoima perustuu kertomusten sadunomaisiin piirteisiin. Stove ottaa esimerkiksi Richard Dawkinsin ajatuksen ”itsekkäästä geenistä”. Dawkins oli kaikkia edeltäjiään nokkelampi ja ymmärsi, että koska geenit ovat salattuja, voimakkaita ja moraalittomia, ne tarjoavat aineistoa sadunomaiselle kertomukselle ”Kuningas Geenin hovin salaisuudet ja skandaalit”.

Dawkinsin mukaan olemme robotteja, jotka on sokeasti ohjelmoitu säilyttämään itsekkäät molekyylit, jotka tunnetaan geenien nimellä. Hän uskoo, että geenit manipuloivat ihmisiä varmistaakseen eloonjäämisensä. Geenit ovat lähes ikuisia. Geeni ei tule vanhaksi. Se ei ole lähempänä kuolemaa ollessaan miljoonan vuoden ikäinen kuin ollessaan sadan vuoden ikäinen. Se siirtyy ruumiista toiseen sukupolvien kuluessa, manipuloiden ruumista toisensa jälkeen omalla tavallaan ja omia tarkoitusperiään varten.

Dawkins on ollut luomassa uskontoa, jossa geeneille annetaan monia niistä ominaisuuksista, joita on perinteisesti annettu Jumalalle. Geenit ovat hyvin salattuja: ennen viime vuosisataa kukaan ei tiennyt mitään niiden olemassaolosta. Geenit ovat hyvin voimakkaita: ne ohjaavat kaikkien elävien olentojen elämää. Ne ovat ihmistä mahtavampia, koska ne pystyvät manipuloimaan ihmistä.

Dawkins on ”polyteisti” sikäli, että geeni-jumalia on suuri määrä. Hänen uskontonsa eroaa kristinuskosta sikäli, että hänen jumalansa eivät ole hyviä vaan itsekkäitä. Mutta ne ovat Jumalan kaltaisia sikäli, että ne ovat mahtavia, tarkoitushakuisia, älykkäitä ja kuolemattomia. Dawkins tosin sanoo muutaman kerran, että geenit eivät ole tarkoitushakuisia toimijoita. Mutta jokaista tällaista lausumaa kohden Dawkinsilla on sata lausumaa, joihin sisältyy ajatus, että geenit ovat tarkoitushakuisia.

Kun Richard Dawkins väittää, että geenit luovat ihmisen, hän vetoaa olennaisesti maagiseen yhteyteen. David Berlinski toteaa: ”Jos geenin käsitettä käytetään täsmällisessä merkityksessä, siinä ei ole mitään sellaista, mikä tekisi joukolle kemikaaleja mahdolliseksi luoda yhtään mitään.” Geenit ovat vain DNA:n molekyylejä ja ”DNA:n molekyyleillä on tarkalleen yhtä paljon älykkyyttä ja päämäärätietoisuutta kuin H2O tai NaCl molekyyleillä: nimittäin ei yhtään.”

Kulttuurissamme vaikuttaa myytti ennakkoluulottomasta tieteentekijästä. Oletetusti ennakkoluulottoman tieteilijän kertomat sadunomaiset kertomukset olemassaolon arvoituksesta ovat sekä viihdyttäviä että mieltä ylentäviä. Vaikutelmaa lisää entisestään mielikuva, että kertomuksiin uskominen on samalla todiste älyllisestä rohkeudesta.