Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Tapio Puolimatka:

Taivaallinen ja maallinen viisaus

Artikkeli on julkaistu Uusi Tie -lehdessä 2006.

Johannes Krysostomos (347-407) oli ehdoton totuuden etsijä, joka opiskeli nuoruudessaan tunnetun pakanallisen filosofin Libaniuksen johdolla, mutta alkoi 20. ikävuoden tienoilla kiinnostua kristinuskosta ja omistautui Raamatun opiskeluun tarkoituksenaan tuntea se läpikotaisin. Krysostomoksen puheissa ja kirjoituksissa näkyy merkkejä hänen älyllisestä kamppailustaan kreikkalaisen filosofian ja Raamatun välisessä jännityskentässä. 

Valamon luostarin kustantama munkki Serafim Seppälän suomennos Johannes Krysostomoksen kirjasta Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista antaa hyvän kuvan Krysostomoksen pohdinnoista. Kirjan ensimmäisen osan alussa Krysostomos argumentoi Johanneksen evankeliumin jumalallisuuden puolesta. Hän kiinnittää huomiota siihen, että kaikkein viisaimmat filosofit ovat syyllistyneet suuriin typeryyksiin. Sen sijaan Johannes, köyhä ja sivistymätön kalastaja, on kirjoittanut pysyvän vaikutuksen saaneen tekstin, jota edelleen luetaan kaikkialla maailmassa. Sitä ei pelkästään lueta samassa mielessä kuin jotakin kaunokirjallista teosta luetaan, vaan sitä luetaan Jumalan ilmoituksena. Yhtä hyvin yksinkertaiset ja sivistymättömät kuin älykkäät ja valistuneet ihmiset vakuuttuvat sen jumalallisuudesta ja ohjaavat elämänsä sen jumalallisen auktoriteetin varassa. Teksti ei pelkästään tyydytä ihmisten älyllistä etsintää, vaan sillä on voima muuttaa ihmisten elämä.   

Krysosostomos kuvaa köyhää ja sivistymätöntä Johannesta, joka teki yksinkertaista kalastajan työtä pienessä ja merkityksettömässä Beetsaidan kylässä seuraten köyhän kalastajaisänsä jälkiä.

"... hän ei tullut mistään merkittävästä paikasta, vaan mitättömästä kylästä, nimettömäksi jääneestä. Eikä mistään huomattavasta perheestä: hänen isänsä oli köyhä kalastaja, niin köyhä, että hän harjoitti poikansa samaan ammattiin... Hän ei kantanut saalistaan mereltä, vaan kulutti elämänsä piskuisella järvellä. Kun hän oli siellä työssä isänsä ja veljensä Jaakobin kanssa, korjaamassa kuluneita verkkojaan - mikä on äärimmäisen köyhyyden merkki - Kristus kutsui häntä." (Krysosotomos 2001: 51-52.)
"Tällaisen taustan omaavalta ihmiseltä voisi odottaa, että jos hän kirjoittaa tai puhuu jotakin, hänen puheensa koskisi asioita, joista hänellä on jokapäiväisen kokemuksensa perusteella asiantuntemusta kuten kalastusta, kalakauppaa, elämän arkisia askareita. "
"Mutta älkää pelätkö, emme kuule mitään näistä. Kuulemme taivaallisia asioita, joita kukaan muu ei ole oppinut ennen tätä miestä. Hän välittää meille ylväitä oppeja, hyveellistä elämää ja todellista filosofiaa, niin kuin sopii odottaakin sellaiselta, joka hakee puheensa Hengen aarrekammiosta aivan niin kuin hän olisi tullut suoraan itse taivaasta. Ja tuskin edes taivaassa kaikki ovat tienneet näitä asioita..." (Mt. 52.)

Krysostomos vertaa Johanneksen vaatimattomia lähtökohtia kreikkalaisiin filosofeihin, jotka saattoivat viettää päivät tutkien oppineiden tekstejä tai kävellen puutarhoissa ja keskustellen filosofiaa toisten oppineiden kanssa. Näyttäisi siltä, ettei Johanneksen kaltaisella "barbaarilla" ole mitään mahdollisuuksia yltää viisaudessa suurten kreikkalaisten filosofien tasolle. Johannes näyttäisi olevan tuomittu puhumaan ja ajattelemaan yksinkertaisista ja konkreettisista asioista tavalla, jolla ei olisi ihmiskunnalle mitään annettavaa. Kuitenkin huomaamme, että Johannes on yltänyt suurempaan syvällisyyteen ja viisauteen kuin kreikkalaiset filosofit.

Sillä kun barbaari ja sivistymätön alkaa lausua asioita, joita kukaan maan päällä ei ole koskaan tuntenut, eikä ainoastaan lausu - vaikka sekin olisi jo suuri ihme - vaan kykenee myös tekemään kuulijansa vakuuttuneiksi sanomansa jumalallisuudesta, niin kuka ei ihmettelisi hänessä asuvaa voimaa? Onhan tässä kaikkein vahvin todistus siitä, että hänen opetuksensa eivät ole hänen omaa keksintöään. Sillä tämä "barbaari" on opetuksellaan valloittanut koko asutun maailman. (Krysostomos 2001: 54.)

Johanneksen evankeliumi on jo parin vuosituhannen ajan kestänyt kaikkein kriittisimpien ihmisten päivittäisen tutkimisen ja pohdinnan ja johtanut niin syvään vakaumukseen, että ihmiset ovat olleet valmiit tuskalliseen marttyyrikuolemaan mieluummin kuin luopuneet sen sanomasta.   

Johanneksen evankeliumi on käännetty suurille maailmankielille paljon ennen kreikkalaisten filosofien teoksia. Johanneksen evankeliumia tutkivat päivittäin lukemattomat ihmiset samalla kun filosofien teoksia tutkivat harvalukuiset oppineet. Olennaisinta on kuitenkin näiden kirjoitusten välillä vallitseva tasoero. Johanneksen evankeliumin yksinkertainen teksti pystyy vakuuttamaan lukijansa jumalallisesta alkuperästään syvällisyydellään, vakavuudellaan, ja totuudenmukaisuudellaan samalla kun filosofien tekstit sisältävät karkeita virheitä, jotka ovat selvästi kaikkien nähtävissä.

   ... hän sekoitti sanoihinsa niin paljon yksinkertaisuutta, että kaikki, mitä hän sanoi, oli selvää ei vain viisaille miehille vaan myös lapsille... Hän on vetänyt luokseen koko maailman, ja sanojen kuulemisen kautta hän on vapauttanut meidän elämämme kaikista vastenmielisistä "viisauden" näytöksistä. Siksi me, jotka olemme kuulleet hänen sanansa, luovumme mieluummin omasta elämästämme kuin hänen meille välittämästä opista. (Mt. 55-56.)

Krysostomos päätteleekin, että Johanneksen evankeliumi osoittaa lukijalleen selvästi jumalallisen alkuperänsä. Johanneksen sanoissa on näkymätöntä jumalallista voimaa, oikeiden oppien vastustamatonta voimaa ja lukemattomien hyvyyksien runsautta.

Lähteet:


Krysostomos, Johannes (2001) Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista I. Suom. Serafim Seppälä. Valamon luostarin julkaisuja 88.