Materialismin haaksirikko

Kirjoitus on julkaistu Sanansaattaja-lehdessä 8.4. 2013. 

New Yorkin yliopiston filosofian professorin Thomas Nagelin viimeisin kirja Mind and Cosmos (”Mieli ja kosmos”) käsittelee ihmismielen paikkaa maailmankaikkeudessa. Juutalaisen ateistifilosofin kirjan alaotsikkona on: ”Miksi materialistinen uusdarwinistinen luontokäsitys on lähes varmasti epätosi.” Nagel hylkää materialismin, koska materialistinen luontokäsitys ei pysty selittämään ihmisen tietoisuutta, järjellistä ajattelua eikä moraalia. Hän myöntää, että jumalauskon pohjalta nämä ihmisyyden ulottuvuudet tulevat ymmärrettäviksi: jumalauskon mukaan koko maailmankaikkeuden alkuperä on äärettömän älykäs ja täydellisen hyvä persoona. Ateistina Nagel kuitenkin etsii sellaista ratkaisua, joka tekisi hänelle mahdolliseksi selittää maailmankaikkeuden ilman Jumalaa. Hän myöntää, ettei tällä hetkellä ole olemassa sellaista naturalistista selitystä, joka pystyisi selittämään ihmisyyden keskeiset ulottuvuudet.

Vaikka kulttuurimme usein ylpeilee tieteellisyydellään, se monesti nojautuu toiveajatteluun tiedon sijasta. Nagel suhtautuu hyvin skeptisesti vallitsevan uusdarwinistisen materialismin tarjoamiin selityksiin, jotka ovat epämääräisiä ja täyttävät tiedon aukkoja materialistisella uskolla ja arvauksenomaisilla evoluutiotarinoilla. ”Edistystä olisi, jos maallistunut teoreettinen valtaeliitti ja sen hallitsema valistunut kulttuuri pystyisivät vieroittautumaan aukkojen materialismista ja darwinismista.” Nagel suhtautuu niin skeptisesti vallitsevaan materialistiseen selitykseen, että hän uskoo sen romahtavan sukupolven tai parin kuluessa: ”Olisin halukas lyömään vetoa sen puolesta, että näkemys, jota nykyään yksimielisesti pidetään oikeaoppisena, tulee näyttämään naurettavalta sukupolven tai kahden kuluttua” (s. 127).

Materialistinen luontokäsitys ei pysty selittämään fysikaalista hienosäätöä, elämän syntyä eikä elämän evoluutiota. Kaikkein vähiten se onnistuu ihmisyyden keskeisten ulottuvuuksien selittämisessä. Nämä epäjatkuvuuskohdat eivät ole seurausta tietomme puutteista, vaan edistyksestä: tietomme kehittyessä näemme entistä selvemmin, miksei luomakunta saa selitystä materialismin pohjalta. Nagel kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ettei materialismi pysty selittämään ihmisen kykyä tunnistaa oikea ja väärä, hyvä ja paha ja motivoitua toimimaan hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Materialistista darwinistista selitysmallia on mahdotonta sovittaa yhteen sen tosiasian kanssa, että ihminen on arvotietoinen olento, jolla on kyky saada tietoa arvoista ja toimia niiden ohjaamana. Tämä on Nagelin mielestä jo yksin riittävä syy materialistisen luontokäsityksen hylkäämiseen.  

Miksei Nagel sitten ole valmis hyväksymään jumalauskoa perimmäiseksi selitysperustaksi? Aikaisemmassa kirjassaan hän kertoo, että ajatus kaikkea hallitsevasta Jumalasta uhkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan ja on siksi hänelle vastenmielinen: ”Haluan ateismin olevan tosi ja minua vaivaa se, että jotkut kaikkein älykkäimmistä ja parhaiten informoiduista tuntemistani ihmisistä ovat uskovia.” Nagelin mukaan ”uskonnon pelko” saa monet aikamme ihmiset torjumaan ajatuksen Jumalasta. Jumalauskon hylkäämisen syyt ovat ennemminkin tunteissa kuin järkiperusteissa. ”Toivon, ettei mitään Jumalaa ole olemassa!”