Maallikkojen teologia ja tieteellinen vallankumous
Tieteellisen vallankumouksen toteuttajat olivat hartaita kristittyjä, jotka muiden aikalaistensa tavoin tarkastelivat todellisuutta kristillisestä näkökulmasta. Monet tieteellisen vallankumouksen johtavat ajattelijat pitivät tarpeellisena kehittää oman teologisen näkemyksensä oman tieteellisen tutkimuksensa pohjaksi.
Amos Funkelsteinin mukaan koko tieteellisen vallankumouksen ajanjakson ”tiede, filosofia ja teologia voitiin nähdä yhtenä ja samana tutkimushaarana”. Tämä merkitsi ”uutta ja ainutlaatuista lähestymistapaa jumaluusopillisiin asioihin, eräänlaista maallikkojen teologiaa”. Tätä ennen teologia oli ollut suojeltu tutkimushaara, jonne maallikoilla ei ollut asiaa ja jota maallikot välttelivät.
Raamatun ilmoituksesta kumpuavilla teologisilla näkemyksillä oli ratkaiseva merkitys itse tieteellisten löytöjen tekemisessä. Tieteellisen vallankumouksen kehitys voidaan ymmärtää ainoastaan sitä inspiroineen ja sitä tukeneen teologian taustaa vasten. Teologian ja luonnonfilosofian uusi yhdistelmä varhaismodernina aikakautena loi perustan länsimaiden tieteelliselle kulttuurille. Stephen Gaukrogerin mukaan”kristinusko asetti luonnonfilosofialle työjärjestyksen” ja esitti olennaisinta roolia tieteen kulttuurisessa menestyksessä.
Tieteellisen vallankumouksen luojien mukaan Jumala on ilmoittanut itsensä kahdessa kirjassa: Jumalan Sanan kirjassa (Raamatussa) ja Jumalan tekojen kirjassa (luodussa maailmassa). Tieteellisen vallankumouksen tekijät pitivät molempia kirjoja oikeutettuina tiedon lähteinä. Galileo Galilein mukaan ”Pyhä Raamattu ja luonnon ilmiöt ovat yhtä lailla peräisin jumalallisesta Sanasta, ensin mainittu Pyhän Hengen sanelemana ja viimemainittu Jumalan käskyjen tarkkaavaisena toteuttajana”.
Uskonpuhdistuksen myötä Raamatun kirjan lukeminen koki dramaattisen muutoksen. Protestanttien suosima kirjaimellisempi lukutapa johti luonnon kirjan lukijoita omaksumaan maanläheisemmän tulkintatavan. Sen sijaan että luonnon ilmiöille olisi annettu allegorisia tai muita ylimääräisiä merkityksiä, tutkija kiinnittivät huomionsa siihen, mikä oli nähtävissä ja tulkitsivat sitä varovaisesti ja maanläheisesti. Peter Harrisonin mukaan tämä uusi lähestymistapa teki modernin tieteen synnyn mahdolliseksi. Samaa näkemystä puolustaa Stephen Gaukroger laajassa tutkimuksessaan uskonnon merkityksestä tieteellisen kulttuurimme kehittymisessä. ”Ilmoituksen ja luonnonfilosofian yhdistäminen – ikään kuin kahden kirjan yhdistäminen yhdeksi kirjaksi – oli suurelta osin vastuussa luonnonfilosofian ainutlaatuisesta kehityksestä länsimaissa.”
Luonnontieteellistä tutkimusta toteutettiin tieteellisen vallankumouksen aikaan teologisessa viitekehyksessä, joka painotti Jumalan luomistyötä, suunnitelmaa ja kaitselmusta. Nämä teemat ovat hallitsevia merkittävien 1600-luvun luonnontieteilijöiden kirjoituksissa. He uskoivat, että luodun maailman tutkiminen antaa tietoa Luojan viisaudesta ja älykkyydestä. He käyttivät luonnon suunnitelmallisuutta perusteena väitteelle, että Jumala hallitsee luomakuntaansa. He uskoivat, että teologialla on olennainen merkitys luonnon tutkimisessa. Suurelle osalle tieteellisen vallankumouksen toteuttajista teologia ja luonnontiede olivat erottamattomia pyrittäessä ymmärtämään maailmaa.