Tapio Puolimatka:
Tietoteorian suuri murros
Kirjoitus on julkaistu Kalevassa 21.3. 2009.
Filosofisessa tietoteoriassa ja tieteenfilosofiassa on tapahtunut suuri murros viimeisen puolen vuosisadan aikana. Filosofinen tutkimus on tullut yhä tietoisemmaksi siitä, että yhtään väitettä ei pystytä todistamaan loppuun saakka. Todistuksessa on aina lopulta nojattava joihinkin sellaisiin perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen perusteella. Tämä filosofinen kehitys on kuitenkin jäänyt huomaamatta monilta erityistieteiden edustajilta.
Filosofiassa kerrotaan seuraavanlaista tieteiskertomusta tämän tosiasian konkretisoimiseksi. Oletetaan että Alfa Centaurissa on meitä paljon kehittyneempi tieteellinen sivilisaatio. Oletetaan lisäksi, että alfacentaurilaiset ovat meiltä huomaamatta valloittaneet maapallon ja tekevät lääketieteellisiä kokeitaan sairaaloissamme. Kun viimeksi kävit sairaalassa umpisuolen leikkauksessa, alfacentaurilaiset tieteentekijät irrottivat aivosi ruumiista ja sijoittivat ne kemikaaliliuokseen. Tuottamalla sähköisiä ärsykkeitä liuokseen kyseiset tieteentekijät tuottavat aivoihisi kokemuksia, jotka tuntuvat täysin todellisilta. Niinpä kaikki kokemukseksi ovat tällä hetkellä virtuaalisia. Sinusta ei ole enää jäljellä mitään muuta kuin liuoksessa olevat aivot, joita alfacentaurilaiset tieteentekijät manipuloivat sähkökemiallisilla ärsykkeillä.
Perustavanlaatuinen filosofinen kysymys tähän kertomukseen liittyen kuuluu: Voitko todistaa tämän kertomuksen olevan epätosi? Voitko olla varma, että kokemuksesi välittää sinulle luotettavan kuvan ympärilläsi olevasta maailmasta? Tietoteoreettisen perustusteorian mukaan et voi todistaa tätä kertomusta vääräksi. Sinun on kuitenkin mielekästä nojautua perususkomukseen, että havaintosi ovat luotettavia, jos tällainen oletus on mielekäs laaja-alaisten perususkomustesi valossa.
Yhteiskuntakoe
Viime vuoden loppupuolella tein ”yhteiskuntakokeen” tarkoituksena selvittää yhteiskunnallisen tietämyksen tilaa uudesta filosofisesta ajattelusta. Kirjoitin artikkelin suomalaiseen valtalehteen otsikolla ”Evoluutioteoriaa on opetettava kriittisesti avoimella tavalla”.
Kyseisessä artikkelissa esitin kansainvälisesti tunnetun tieteenfilosofin analyysin siitä, millä tavalla tosiasioiden tulkinta riippuu laaja-alaisista perususkomuksista. Tarkemmin sanottuna artikkelissa pohdittiin, miten evoluutioteoriaan liittyviä tosiasioita tulkitaan eri tavoin erilaisista lähtökohdista.
Artikkeli herätti voimakkaita reaktioita sekä netissä että lehdistössä käydyssä keskustelussa. Jotkut suomalaisen älymystön jäsenet kokivat artikkelin ajatukset ”kreationistisiksi” ja ”fundamentalistisiksi”.
Kuitenkin kyseinen artikkeli koostui lähes pelkästään juutalaisen ateistifilosofin Thomas Nagelin ajatuksista. Esitin tunnetun ateistifilosofin analyysia siitä, miten perususkomukset vaikuttavat tosiasioiden tulkintaan. Kaikkein vaikeinta ihmisten oli hyväksyä Nagelin ajatusta, jonka mukaan ainoa tapa opettaa biologisia tosiasioita neutraalisti on myöntää, että empiiristä todistusaineistoa voidaan tulkita eri tavoilla ja se voi johtaa erilaisiin päätelmiin riippuen siitä, minkä uskonnollisen perususkomusten pohjalta sitä tutkitaan. Nagelin mukaan sekä hänen oma ateistinen vakaumuksensa, jonka mukaan Jumalaa ole olemassa, että teistinen usko kaikkivaltiaaseen ja kaikkitietävään Jumalaan, ovat molemmat samalla tavalla uskonnollisia perususkomuksia.
Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja kritisoi tätä ajatusta. Hänen mielestään tällaiseen lähestymistapaan sisältyy vaatimus luopua koko menestyksekkäästä tieteen perusmetodista vain siksi, että ”fundamentalistissävyinen Jumala” saataisiin kaiken lähtökohdaksi. Oli hämmentävää huomata, että juutalaisen ateistin Nagelin ajatukset koettiin ilmentymiksi kristillisestä kreationismista ja fundamentalismista.
Perususkomukset ja kumoajat
Nämä yllättävät reaktiot kertovat siitä, että monilta suomalaisen älymystön jäsenistä on jäänyt kokonaan huomaamatta se kehitys, mitä tietoteoriassa ja tieteenfilosofiassa on tapahtunut viimeisen puolen vuosisadan aikana.
Nagelin ajatusten taustalla on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan väitteitä ei voi todistaa loppuun saakka. Lopulta on aina tukeuduttava perususkomuksiin, jotka omaksutaan välittömän kokemuksen varassa.
Nagelin mukaan kysymys Jumalan olemassaolosta on yksi tällainen välittömään kokemukseen perustuva perususkomus, joka jakaa tutkijoita ja tarjoaa erilaisia lähtökohtia tosiasioiden käsitteellistämiseksi.
Perususkomukset voivat olla tiedollisesti perusteltuja, vaikka niitä ei voitaisi todistaa väitelausein ilmaistavilla argumenteilla. Perususkomukset on kuitenkin altistettava kumoajille eli vasta-argumenteille. Nagel kritisoikin sitä, että pyrkimys sulkea teistinen eli jumaluskoon perustuva lähtökohta tieteellisen keskustelun piiristä on epäkriittistä sikäli, että sen avulla naturalistiset perususkomukset suojataan kritiikiltä, mikä on tieteen itsekriittisyyden vastaista.
Nagelin ajattelun taustalla on osaltaan myös murros, joka tapahtui tieteenfilosofiassa viime vuosisadan puolivälissä. Sitä ennen oletettiin, että tieteellinen tutkimus voitaisiin rakentaa tulkitsemattomien tosiasioiden varaan, niin ettei laaja-alaisten oletusten pohtimista tarvita tieteen piirissä.
Tieteenfilosofinen kritiikki asetti tämän positivistisen näkemyksen kyseenalaiseksi. Havaintoja ei voida hyödyntää tieteellisessä teorianmuodostuksessa ennen kuin ne on tulkittu. Tulkinta puolestaan edellyttää laaja-alaisia oletuksia todellisuuden perimmäisestä luonteesta, sen alkuperästä ja sen yhtenäisyyden perustasta.
Tieteenfilosofinen murros on asettanut kyseenalaiseksi metodologisen naturalismin nimellä kutsutun tieteellisen lähestymistavan, jonka mukaan tiede toimii yksiulotteisesti naturalistisen todellisuuskäsityksen pohjalta. Filosofian piirissä on vallannut alaa näkemys, jonka mukaan tutkijan esiymmärrys vaikuttaa hänen tapaansa tulkita tosiasioita. Esiymmärrys on tärkeä ilmaista avoimesti, jotta tulkintoja voidaan arvioida esiymmärryksen valossa.