Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Tapio Puolimatka:

Evoluutioteoria kumoaa ateismin

Julkaistu Turun Sanomissa 22.3.2009.

Darwinin teoria jakaa edelleen mielipiteitä, vaikka Lajien synty -kirjan julkaisemisesta on kulunut jo 150 vuotta. Eniten epäselvyyttä aiheesta käydyssä keskustelussa aiheuttaa se, ettei evoluution biologista tasoa ei aina eroteta niistä ideologisista ja uskonnollisista tulkinnoista, joita sille annetaan. Varsinainen vastakkainasettelu ei ole luomisen ja evoluution vaan luomisen ja ohjaamattoman evoluution välillä. Luomisnäkemyksen mukaan Jumala on luonut koko olevaisen, siis myös evoluutiomekanismit. Kiista koskee sitä, ohjaako Jumala kaikkia biologisia ja fysikaalisia prosesseja, vai ovatko ne perimmältään ohjaamattomia.

Ateistinen maailmankatsomus edellyttää sellaista selitystä maailmankaikkeuden synnylle, joka perustuu täysin luonnolliseen kehitysprosessiin, niin ettei mitään yliluonnollisia voimia tarvita. Monien ateistien mielestä Darwinin teoria tarjoaa juuri tällaisen teorian. Heidän ajatuksenaan on, että evoluutioteoria kumoaa uskon Luojaan. Darwinin teoriaa ei kuitenkaan tässä tapauksessa enää tulkita puhtaasti biologisena teoriana, vaan se ymmärretään tietyn maailmankatsomuksen ehdoilla.

Paitsi että Darwinin teoriaa on käytetty todisteena ateismin puolesta, filosofisessa keskustelussa on myös esitetty vastakkainen väite, että evoluutioteoria kumoaa ateismin. Tämän väitteen esittäjä on aikamme johtaviin filosofisiin tietoteoreetikkoihin kuuluva Alvin Plantinga. Hän kiinnittää huomiota siihen, että luonnonvalinta ei ole kiinnostunut uskomusten totuudesta sinänsä, ainoastaan käyttäytymisestä. Koska on olemassa lukematon määrä erilaisia uskomus-halu -yhdistelmiä, ei ole mitään takeita siitä, että luonnonvalinta karsisi pois epätodet uskomukset.

Tästä seuraa, että ateistisesti ymmärretyn evoluutioteorian pohjalta tulkittuna meillä ei ole syytä olettaa ihmisen uskomusten sisältöjen kehittyneen luotettaviksi, koska uskomusten sisällöt eivät ole osa luonnollista syiden ja seurausten prosessia eivätkä ne siten ohjaa käyttäytymistä. Niinpä ateismi ei anna perusteita luottaa ihmisjärjen tuottamiin uskomuksiin. Erityisesti ei ole syytä luottaa maailmankatsomuksellisiin uskomuksiin, joiden yhteys käytännön toimintaan on heikko. Koska ateismi on yksi tällainen uskomus, ei ole perusteita pitää ateismia totena. Tällä tavalla ateismi kumoaa itsensä.

Turun Sanomien kolumnissaan ”Tieteen riemuvuosi” 20.1. 2009 Esko Valtaoja karrikoi Plantingan argumenttia, johon olen tukeutunut kirjassani Usko, tiede ja evoluutio ja sanoo minun joutuvan seuraavanlaiseen kehäpäätelmään: ”Koska järki on Jumalan lahja, ainoastaan oikeassa (eli Puolimatkan oikeana pitämässä) uskossa olevien tutkijoiden järkeen voi luottaa. Siispä ei tarvitse piitata Darwinista eikä muistakaan modernin tieteen tuloksista, koska ne eivät ole uskovien tutkijoiden aikaansaannoksia. Meidän uskonsuuntamme tulkinta Raamatusta on parempi tieteellinen totuus.”

Plantingan argumentin ja myös oman kirjani juoni on melko lailla erilainen kuin mitä Valtaojan tulkinta antaa ymmärtää. Tämä on helppo todentaa tutustumalla argumentin suomennokseen www.perustelu.fi. Plantingan mukaan ihmisjärjen luotettavuus ei riipu siitä, mihin ihminen uskoo, vaan siitä mikä käsitys järjen alkuperästä on tosi. Jos ihmisjärki on kehittynyt ohjaamattoman evoluution tuloksena, ei ole syytä olettaa ihmisen älyllisten kykyjen kehittyneen luotettaviksi, koska luonnonvalinta ei pääse karsimaan vääriä uskomuksia. Luonnonvalinta kohdistuu ainoastaan uskomusten pohjana oleviin aivojen sähkökemiallisiin prosesseihin, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

Plantingan argumentti ei siis pyri osoittamaan, ettei ateistien järkeen voi luottaa, vaan ettei ateismi anna perusteita luottaa järkeen. Kyse on siitä, minkä perususkomusten valossa inhimilliset tietolähteet pystytään oikeuttamaan, ei siitä, toimiiko jonkin tietyn ihmisryhmän järki vai ei. Ateistifilosofi Thomas Nagel esittää ongelman näin: ”Miten on mahdollista, että meidän kaltaisemme olennot pystyvät yleispätevään objektiiviseen ajatteluun, vaikka kykymme ja olemassaolomme näyttäisivät olevan satunnaisen kehityksen tulosta?”