Tapio Puolimatka:
Onko maailmankaikkeudessa järjestys?
Artikkeli on julkaistu Keskisuomalaisessa 28.11.2008.
Prof. Jukka Maalampi kiinnittää mielenkiintoisessa puheenvuorossaan (Keskisuomalainen 19.11.) huomiota tärkeään näkökohtaan: tieteen perustana on lähes itsestään selvyyden saavuttanut vakaumus, että maailmankaikkeus on järjestynyt ja että ihmisen havainnot ja järki antavat todellisuudesta luotettavan kuvan.
Matemaatikko Alfred North Whitehead kiinnitti huomiota samaan asiaan. Tiede ei ole mahdollinen ilman syvää intuitiivista vakaumusta, että maailmankaikkeus on järjestynyt. Vakaumus luonnon perimmäisestä järjestyksestä on Whiteheadin mukaan puolestaan historiallisesti peräisin vakaumuksesta, että maailmankaikkeuden Luoja on järjellinen Olento.
Whiteheadin mukaan ihmisillä on yleensä epämääräinen vakaumus, että tietyt asiat toistuvat luonnossa, mutta tämä ei tavallisesti johda näkemykseen, että todellisuus on perimmältään lainomaisesti järjestynyt. Esimerkiksi Kiinassa oli tuhansien vuosien ajan kulttuuri, jossa "terävä-älyiset ja oppineet miehet kärsivällisesti omistivat elämänsä tutkimustyöhön". Jos otetaan huomioon tutkimustyöhön omistettu ajanjakso ja väestömäärä "Kiina muodostaa suurimman sivistysmäärän, mitä maailma on nähnyt". Ja kuitenkin "Kiinan tiede on käytännöllisesti katsoen merkityksetön". "Ei ole mitään syytä uskoa, että Kiina olisi omin avuin koskaan tuottanut tieteen edistystä." Sama pätee Intiaan.
Ongelmana oli, että näissä kulttuureissa ei uskottu maailmankaikkeuden olevan persoonallisen ja järjellisen Luojan luomusta ja siksi niistä puuttui vakaumus, että maailmankaikkeus on perimmältään järjestynyt. Vasta keskiajan lopun Euroopan sai valtaansa vakaumus luonnon lainomaisesta järjestyksestä. Tämän vakaumuksen taustalla on näkemys, että maailmankaikkeuden Luoja on järjellinen Olento. Whitehead toteaa: "Selitykseni mukaan usko tieteen mahdollisuuteen, joka syntyi ennen tieteellisen teorian kehitystä, on tiedostamaton johdannainen keskiajan teologiasta."
Kristillisen teologian ydinvakaumus maailmankaikkeuden järjellisestä Luojasta tuotti kulttuurin, jossa ihmiset vaistomaisesti olettavat luonnon olevan lainomaisesti järjestynyt. Tieteellisen tutkimuksen tarkoituksena kristillisessä viitekehyksessä on paljastaa maailmankaikkeuden ymmärrettävä rakenne.
Vaistomainen vakaumus
Tätä vaistomaista vakaumusta ei ole toistaiseksi pystynyt horjuttamaan edes sellainen naturalistisen filosofian kehitys, jossa on tietoisella tasolla luovuttu uskosta järjelliseen Jumalaan. Whiteheadin mukaan ratkaisevaa tässä suhteessa ei ole se, mihin filosofiseen näkemykseen ihmiset sanovat uskovansa. Ratkaisevaa on se, mitkä vakaumukset hallitsevat heidän tietoisuutensa syvimpiä kerrostumia.
Whiteheadin mukaan elävää tiedettä ei voi olla olemassa ilman laajalle ulottuvaa "vaistomaista vakaumusta luonnon järjestyksestä". Whitehead käyttää tässä yhteydessä tarkoituksella sanaa vaistomainen. Ihmisten sanoin ilmaisemilla käsityksillä ei ole merkitystä, niin kauan kuin he perustavat tieteellisen toimintansa oikeansuuntaisiin intuitiivisiin vakaumuksiin.
David Humen ajoista saakka muodissa oleva naturalistinen filosofia murentaa tieteen rationaalisuuden perustaa. Hume ei löytänyt perusteita uskoa, että luonto olisi järjellisesti ymmärrettävä. Humen mukaan suhde empiirisesti havaittujen tosiasioiden välillä on puhtaasti satunnainen. Havainnot eivät anna tietoa syiden ja seurausten välisestä suhteesta. Tällaisten oletusten pohjalta tieteellisellä tutkimuksella on hyvin rajallinen merkitys. Tiede voi korkeintaan kuvata havaintoja pystymättä selittämään niitä.
Whitehead kommentoi: "Jos syy ei itsessään paljasta mitään tietoa seurauksesta, niin että sen keksimisen täytyy olla täysin mielivaltaista, niin tiede on mahdotonta muuta kuin siinä mielessä, että se rakentaa täysin mielivaltaisia yhteyksiä, joiden takeena ei ole mitään syiden tai seurausten varsinaiseen luonteeseen kuuluvaa." Jokin muunnelma Humen filosofiasta on yleensä vallalla tieteentekijöiden parissa. Mutta tämä filosofia ei ole päässyt vaistomaisen vakaumuksen tasolle ja siksi se ei vielä uhkaa tieteellistä tutkimusta.
Naturalistinen filosofia ei toistaiseksi ole onnistunut tuhoamaan tieteellisen tutkimuksen perustana olevaa intuitiivista vakaumusta todellisuuden järjestyksestä ja ihmisen älyllisten kykyjen soveltuvuudesta tämän järjestyksen ymmärtämiseen. Naturalistinen filosofia on niin ihmisten perusintuitioiden vastainen, että siitä yleisessä tietoisuudessa on toistaiseksi omaksuttu vain sen pintataso. Kulttuurissamme kasvaneen ihmisen on vaikea hylätä jumaluskosta nousevaa uskoa todellisuuden järjestykseen ja ymmärrettävyyteen.