Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Kirkon kasvatustyö elämän täyteyden avaajana

Kotimaa 2.10. 2008

Tapio Puolimatka

Länsimainen kulttuuri on rakentunut kristilliselle maaperälle. Viimeaikainen tieteen historian tutkimus osoittaa, että modernin tieteen vallankumous toteutettiin kristinuskosta saatujen perusoletusten pohjalta. Kristinuskolla on ollut tärkeä merkitys myös taiteen, kirjallisuuden ja koko inhimillisen kulttuurin kehitykselle. Kristinuskon perustan valossa ihmisyyden keskeiset arvot ovat saaneet mielekkyytensä. Kirkon kasvatustehtävällä on ollut tärkeä merkitys, koska se on tarjonnut tämän sivistysperustan lasten ja nuorten kasvuprosessin tueksi. Seurakuntien kasvatustyön merkitys korostuu erityisesti viimeaikaisten traagisten tapahtumien taustaa vasten.

 

Naturalistisesti pelkistetty todellisuus

 

Aikamme kulttuuri on joutunut naturalististen mielikuvien valtaan. Naturalismin mukaan tietoisuus, kauneus, rakkaus ja koko inhimillinen todellisuus ovat pelkistettävissä aineellisten osatekijöidensä vuorovaikutukseen. Ihminen on vain biologiaa, biologia on vain kemiaa, kemia on vain fysiikkaa, ja fysiikka on vain hiukkasten liikettä ja vuorovaikutusta.

Filosofi Charles Taylorin mukaan naturalistisesti pelkistävä näkemys ei tee oikeutta ihmisen kokemukselle elämän täyteydestä. Suljetun humanismin eli naturalismin pohjalta monet keskeiset ulottuvuudet ihmiselle ominaisesta mielekkyyden ja täyteyden kokemuksesta jäävät vaille merkityksellistä sisältöä.

Taylorin mukaan ihmisen kokemuksen moninaisuudelle ja rikkaudelle on mahdollista tehdä täyttä oikeutta vain teistisestä lähtökohdasta, koska "ihmisen taju elämän täyteydestä on heijastusta tuonpuoleisesta (joka minulle on yhtä kuin Aabrahamin Jumala)". Koska kaikilla ihmisillä on tämä taju täyteydestä, yksikään ihminen ei ole kokemusmaailmassaan täysin irrallaan Jumalan todellisuudesta. Vaikka monet kulttuurimme jäsenet kieltäytyvät tarkastelemasta mahdollisuutta, että tämän täyteyden merkitys on tuonpuoleisessa, tällaista suljetulle humanismille ominaista näkemystä on vaikea perustella älyllisen avoimuuden näkökulmasta. Suljettu asenne johtaa siihen, että "uusien löytöjen ovi on suljettu".

Mitä sitten on tällainen kokemus elämän täyteydestä, jonka välityksellä ihminen on kosketuksissa Jumalan todellisuuteen? Se voi olla aavistus tilasta, jossa elämä olisi täyttä, rikasta ja syvällistä: ehkä viisauden, mielenrauhan, eheyden ja kauneuden sävyttämä elämä, tai elämä jota luonnehtii anteliaisuus, rakkaus ja epäitsekkyys. Ihminen voi elää täyttä elämää kokiessaan elämäniloa, rakkautta tai syviä merkityksellisyyden kokemuksia. Erilaisten maailmankatsomusten totuutta voidaan arvioida niiden kyvyllä tehdä oikeutta elämän täyteyden kokemukselle. Taylorin mukaan ihmiselämän rikkaudelle ei ole mahdollista tehdä täyttä oikeutta suhteuttamatta sitä Jumalan todellisuuteen.

 

Kirkon kasvatustyötä tarvitaan

 

Naturalismin halu sulkea teistinen vaihtoehto älyllisen kulttuurin piiristä näyttää erityisen epäkriittiseltä sen asiaintilan valossa, että naturalismi ei pysty tekemään oikeutta inhimillisen kokemuksen moninaisuudelle ja rikkaudelle. Pelkistävä kulttuuri ohentaa ja köyhdyttää ihmisen kokemusta elämän tarkoituksesta.

Kirkon kasvatustehtävällä on tärkeä merkitys ihmiselämän täyteyden avaajana. Tukeutumalla ydinsanomaansa kirkko tukee lasten ja nuorten kasvuprosessia. Kristinuskon sanoma avaa inhimillisen kokemuksen rikkautta ja tarjoaa perustan elämän tarkoitukselle.