Voiko jumalusko olla tieteen lähtökohtana?

Sanansaattaja 14.5.2009

Tapio Puolimatka

Filosofi Charles Taylorin mukaan tosiasioita ei ole mahdollista käsitteellistää neutraalisti, ottamatta kantaa Jumalaan. Jokainen tutkija, olipa hän ateisti tai agnostikko, ottaa tiedettä tehdessään kantaa Jumalaan, koska kysymys Jumalasta määrittää perustavalla tasolla kaikkien tosiasioiden käsitteellistämistä. Taylorin puolustaman dialogisen pluralismin mukaan tutkijan uskonnollisilla (teistisillä, ateistisilla, agnostisilla) vakaumuksilla on vaikutusta siihen, miten hän tieteessä tulkitsee tosiasia-aineistoa.
Tämän tosiasian myöntävät tällä hetkellä myös monet ateistifilosofit. Esimerkiksi Thomas Nagel kritisoi naturalistiseen ateismiin sitoutuneiden tieteentekijöiden pyrkimystä siirtää teistinen eli jumaluskoinen lähestymistapa kokonaan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle. Vaikka tätä teismin poissulkemista perustellaan vetoamalla tieteellisen tutkimuksen ominaisluonteeseen, poissulkeminen ei ole tieteellisesti perusteltu - se ilmentää uskonnollisesti ennakkoluuloista suhtautumistapaa vaihtoehtoiseen todellisuuskäsitykseen ja sen perusteella rakennettuun tutkimusohjelmaan.

* * *
Samanaikaisesti, kun johtava ateistifilosofi myöntää metodologisen ateismin sisältävän kiistanalaisen uskonnollisen kannanoton, monet kristityt teologit pitävät metodologista ateismia tieteen itseoikeutettuna lähtökohtana. Esimerkiksi kirjan A. D. 30 johdannossa pidetään tieteen keskeisimpänä yleisperiaatteena tieteellistä naturalismia eli metodologista ateismia: "ilmiöille etsitään selityksiä tukeutumatta ajatukseen yliluonnollisista toimijoista".
Ajatus Jumalan toiminnasta maailmassa suljetaan tieteen ulkopuolelle määrittelemällä tiede naturalistisesti siten, että tieteessä voidaan selitysperustana käyttää vain luonnollisia tekijöitä. Mikä on tämän oletuksen asema? Onko se tieteellisesti perusteltu? Nagelin mukaan metodologinen ateismi on perimmältään uskonnollinen lähtökohta tieteelle. Sulkiessaan teistisen lähestymistavan tieteellisen keskustelun ulkopuolelle, aikamme tieteentekijät sitoutuvat Nagelin mukaan "oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon", joka merkitsee sitä, että ateismi tehdään tieteen piirissä immuuniksi vastakkaiselle todistusaineistolle. Näin syntyy älyllisesti epäterve tilanne, jossa ei olla valmiita koettelemaan naturalistista perusvakaumusta kokemusperäisten tosiasioiden pohjalta.

* * *

Teistisen lähtökohdan sulkemista tieteen ulkopuolelle perustellaan sillä, että Jumalaa itseään ei voida asettaa tieteellisen tutkimuksen kohteeksi. On totta, että Jumalaa itseään ei voida tieteellisesti tutkia. Tästä ei kuitenkaan seuraa, ettei Jumalaa voitaisi käyttää selitysperustana tieteessä. Vaikka ei olekaan mahdollista kehittää tieteellistä teoriaa Jumalan mielen psykologiasta, on mahdollista tutkia tieteellisesti kysymystä, onko Jumalan toiminta todennäköisempi selitys tosiasia-aineistolle kuin pelkästään luonnollisiin tekijöihin perustuva selitys.
Usein sanotaan, että rajanveto on yksinkertaisesti osa tieteen määritelmää. Nagelin mukaan väite perustuu käsitesekaannukseen, oletukseen, ettei voi olla tieteellistä perustelua sellaisen syyn vaikutukselle, jota itseään eivät hallitse luonnontieteelliset lainalaisuudet. Näkemys, jonka mukaan Jumalan toiminta ei voi olla osa tieteellistä selitystä maailmasta, ei ole luonteeltaan tieteellinen näkemys, vaan uskonnollista uskomus.