Usko ja tiede
Tapio Puolimatka
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 28.9.2009
Kirsi Crowley kommentoi 20.9. Etelä-Suomen Sanomissa artikkelia, jossa esittelin juutalaisen ateistifilosofin ja New Yorkin yliopiston filosofian professorin Thomas Nagelin ajatuksia. Crowley tulkitsee kyseisen artikkelin puolustavan älykkään suunnitelman teorian opettamista kouluissa. Uskooko Nagel siis luonnon olevan Jumalan älykkäästi suunnittelema? Näin ei ilmeisestikään ole asianlaita, koska Nagel on ateisti ja ateismi ja Jumalan älykäs suunnitelma sulkevat pois toisensa. Nagel on tunnettu loogisesta tarkkuudestaan, ei siitä, että hän pitäytyisi yhtä aikaa toisensa poissulkeviin käsityksiin. Mistä siis on kyse?
Kyse on siitä, että nykyisen analyyttisen filosofian piirissä on saanut jalansijaa näkemys jota kutsutaan dialogiseksi pluralismiksi. Tämän lähestymistavan mukaan tieteellisessä keskustelussa on pyrittävä mahdollisimman suureen avoimuuteen omien perustavien vakaumusten tiedostamisessa ja julkituomisessa, koska se on ainoa tapa altistaa ne vasta-argumenteille eli kumoutumiselle. Tieteentekijöiden tulisi tiedostaa omien perususkomustensa vaikutus tapaansa käsitteellistää tieteellisiä tosiasioita ja altistaa käsityksensä vastakkaisia näkemyksiä edustavien tutkijoiden kritiikille.
Analyyttisessa filosofiassa käytetään sanaa ”uskonto” merkityksessä, joka poikkeaa sen arkikielisestä merkityksestä. Nagelin mukaan myös ateismi on uskonnollinen vakaumus, välittömän kokemuksen varassa omaksuttu perususkomus. Nagel kiinnittää huomiota siihen, että Jumalaan uskova eli teisti ja Jumalan olemassaolon kieltävä eli ateisti tulkitsevat luonnon tosiasioita eri tavoilla. Nagelin mielestä olisi hyvä, että oppilaita autettaisiin käsitteellistämään tosiasioita johdonmukaisesti ja tietoisesti omien perimmäisten uskomustensa valossa, koska se on ainoa tapa altistaa omat perususkomukset kritiikille.
Aivan tämän analyyttisen lähestymistavan mukaisesti Yalen yliopiston professori Nicholas Wolterstorff perustelee kirjansa Justice (Princeton University Press 2008) alussa sitä, että hän tekee filosofista tutkimustaan tietoisesti kristillisen teismin pohjalta. ”Oikeudenmukaisuutta koskeva tutkimukseni on teistinen, tarkemmin sanottuna kristillinen teistinen tutkimus. Sillä olen kristitty uskova, jonka mielestä Jumala ja oikeudenmukaisuus liittyvät läheisesti yhteen. Tiedän aivan hyvin, että joidenkin mielestä puhe Jumalasta pitäisi jättää teologeille ja filosofien pitäisi olla ’metodologisia ateisteja’. Mutta olen aina ymmärtänyt filosofin tutkimustyön niin että - - filosofia puhuu siitä, miten kaikki liittyy yhteen kaikkein yleisimmällä tasolla. Jos uskoo Jumalaan eikä kuitenkaan tuo Jumalaa kuvaan mukaan, luopuu filosofin kutsumuksesta.”
Ateisti Nagel ja kristitty Wolterstorff ovat yhtä mieltä siitä, että tieteellisen keskustelun taso paranee, kun perustavat uskomukset tuodaan avoimesti julki. Filosofinen ja tieteellinen tutkimus edellyttävät dialogia niiden välillä, joilla on erilainen näkökulma asioihin. Pyrkimyksenä on edelleen saavuttaa yhteisymmärrys. Ei ole tarkoitus, että tutkija vain nousee puhujapönttöön, julistaa oman vakaumuksensa ja palaa takaisin samanuskoisten joukkoon. Vaikka yksimielisyys ei ole filosofisen tai tieteellisen tutkimuksen edellytys tai lähtökohta, se on sen päämäärä. Matkalla emme ainoastaan hyväksy tai hylkää sitä, mitä muut tutkijat sanovat. Me opimme monia asioita niiltä, jotka tarkastelevat asioita aivan erilaisesta näkökulmasta ja liitämme ne uudelleen tulkittuina osaksi omaa näkemystämme. ”Kyllä, tässä näkemyksessä on joitakin virheellisiä oletuksia, mutta kun ne on otettu huomioon, tähän sisältyy hyvin mielenkiintoinen näkökohta.” Tällä tavalla asennoituen eri lähtökohdista tutkimustyötään tekevät tieteentekijät toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Filosofiselle ja tieteelliselle tutkimukselle on keskeistä tällainen hienovarainen näkemysten omaksuminen toisin ajattelevien tutkijoiden tutkimustuloksista.