Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa lapsen oikeuksia

Tapio Puolimatka

Julkaistu Sanansaattaja-lehdessä 22.5. 2014

Avioliiton on tarkoitus liittää mies ja nainen toisiinsa niin läheisesti ja pysyvästi, että avioliitosta syntyville luodaan lapsen terveen kehityksen edellytyksenä oleva vakaa kasvuympäristö. Miehen ja naisen välinen avioliitto on luonnollinen instituutio, joka takaa lapselle ainakin lähtökohtaisesti oikeuden syntyä isänsä ja äitinsä luomaan perheeseen ja kasvaa heidän hoidossaan. Samaa sukupuolta olevien parien avioliitto erottaa lapsen joko isästään tai äidistään.

Miehen ja naisen välinen avioliitto johtaa luonnostaan siihen, että lapsen biologiset vanhemmat ovat myös hänen juridisia huoltajiaan ja kasvattajiaan.  Samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitto erottaa nämä tehtävät toisistaan ja jakaa ne eri ihmisille. Miehen ja naisen välinen avioliitto antaa lapselle syntymäoikeuden tulla tuntemaan biologisen, kulttuurisen ja sosiaalisen perintönsä. Tutkimusten mukaan lapset voivat keskimäärin parhaiten ja heillä on parhaat kehitysmahdollisuudet, kun he kasvavat biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa.

Sukupuolineutraali näkökulma on aikuiskeskeinen

Miten on mahdollista sanoa avioliiton olevan lapsia varten luotu instituutio, kun kaikkiin avioliittoihin ei synny lapsia? Tämän kysymyksen virheenä on tarkastella avioliittoa yksipuolisesti aikuisten näkökulmasta ja sivuuttaa lapsen näkökulma. Lapsen näkökulmasta asia näyttää erilaiselta: jokainen avioliitto ei johda lasten syntymään, mutta miehen ja naisen välinen avioliitto luo edellytykset sille, että jokainen lapsi syntyy isänsä ja äitinsä muodostamaan perheeseen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja elää heidän hoidossaan. Lapset eivät pysty itse puolustamaan tätä oikeuttaan, vaan aikuisten on tehtävä se lasten puolesta. Lapsen oikeutta isäänsä ja äitiinsä on puolustettava jo ennen kuin lapsi on ehtinyt vaurioitua epäedullisissa kasvuolosuhteissa. Miehen ja naisen välinen avioliitto on instituutio, jonka avulla yhteiskunta puolustaa lapsen oikeutta kasvaa vanhempiensa hoidossa.

Sukupuolineutraali avioliitto muuttaa avioliiton lasta suojelevasta aikuisia suojelevaksi instituutioksi. Ilman miehen ja naisen välistä avioliittoa yhteiskunnasta puuttuu instituutio, joka suojelee lapsen oikeutta kasvaa isänsä ja äitinsä hoidossa. Vaikka sukupuolineutraalia avioliittoa markkinoidaan tasa-arvon nimissä, se loukkaa lapsen biologista perustarvetta tuntea isänsä ja äitinsä ja pakottaa monia lapsia elämään keinotekoisessa maailmassa ilman isää tai äitiä.

Tarvitaanko isää ja äitiä

Sukupuolineutraalin käsityksen mukaan lapsi tarvitsee vain kaksi rakastavaa aikuista: biologialla ei ole merkitystä. Tätä gnostilaishenkistä ajatusta vastaan puhuu tutkimus, joka osoittaa, että lapset voivat paremmin biologisen isänsä ja äitinsä perheessä kuin uusperheessä tai samaa sukupuolta olevien parien perheessä. Sukupuolineutraali avioliittolaki olettaa, että isä ja äiti ovat korvattavissa toisella aikuisella: vanhemman sukupuolella ei ole merkitystä. Kuitenkin samaa sukupuolta olevat parit pitävät sukupuolta tärkeänä silloin kun on kyse heidän parisuhteestaan. On lapsen oikeuksien polkemista tehdä isättömästä tai äidittömästä perheestä lainsäädännöllinen normi. Isä ja äiti antavat kumpikin oman ainutlaatuisen panoksensa lapsen kehitykseen. Isän poissaolo tuottaa tutkimusten mukaan pojalle suuremman riskin ajautua päihteiden väärinkäyttöön, aggressiiviseen käytökseen ja rikollisuuteen.

Lapset tarvitsevat apua oman seksuaalisen identiteettinsä kehittämiseen. Sukupuolineutraali avioliittolaki tekee tästä tehtävästä lapselle vaikeamman. Sukupuolten välinen dynamiikka miehen ja naisen välisessä avioliitossa auttaa lasta löytämään oman seksuaalisen identiteettinsä ja opettaa häntä suhteutumaan luonnollisesti vastakkaista sukupuolta oleviin ihmisiin.

Isän marginalisointi

Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaa avioliiton merkityksen tavalla, joka marginalisoi isät. Väite, jonka mukaan isä ja äiti ovat korvattavissa vaikuttaa isään ja äitiin eri tavalla. Koska äiti synnyttää lapsen, hänellä on luontaisesti läheinen suhde lapseen tämän syntymästä asti. Isän suhde on alussa kaukaisempi. Sukupuolineutraali avioliittolaki viestii, että isää ei välttämättä tarvita. Kun tämä sosialisaation välityksellä tulee osaksi kulttuuria, se tekee isälle helpommaksi hylätä perheensä. Kulttuuri ei enää samassa määrin paheksu isän itsekästä käytöstä, kun sen saa valtaansa uskomus, että isä on korvattavissa toisella aikuisella.

Skotlannin kouluissa lakattiin viettämästä isän päivää sen jälkeen kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin. Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyneet Iowan korkeimman oikeuden tuomarit kirjoittivat päätöksessään: ”Tutkimus - - osoittaa, että perinteinen käsitys, jonka mukaan lapsi tarvitsee sekä isän että äidin kasvaakseen terveeksi ja hyvin sopeutuneeksi aikuiseksi perustuu enemmän stereotypiaan kuin mihinkään muuhun.” Yleistävänä väitteenä tämä lausuma on epätosi. Kulttuurisena uskomuksena se lisää isättömien lasten määrää.

Avainsanat: sukupuolineutraali avioliittolaki, lapsen oikeudet