Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com


Kristillisen luomiskäsityksen ainutlaatuisuus

Tapio Puolimatka

Mitkä ovat kristillisen luomisopin olennaiset piirteet? Mikä on kristillisessä luomisopissa sellaista, mikä on luovuttamatonta? Esitän seuraavassa joitakin alustavia näkökohtia.

Kristillisen luomisopin mukaan maailmankaikkeus ei ole syntynyt tai saanut järjestystä itsestään. Maailmankaikkeuden Luoja on ääretön, kaikkivaltias persoona, joka on luonut kaiken sanallaan vapaan suunnitelmansa pohjalta. Näin kristillinen luomiskäsitys torjuu panteistisen käsityksen, jonka mukana maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on jumalallisia ominaisuuksia kuten ikuisuus, elämä, tietoisuus ja älykkyys.

Panteistisen vaihtoehdon piiriin kuuluvat sekä kaikkein alkukantaisin animismi, joka näkee henkiä kaikissa esineissä ja olioissa, että kaikkein rationalistisin ateismi. Eurooppalaisen ajattelun professorin John Grayn mukaan Maan käsittäminen organismia muistuttavaksi itseään sääteleväksi järjestelmäksi ”ilmentää kaikkein tiukinta tieteellistä naturalismia”, samalla kun tällainen teoria ”rakentaa uudelleen yhteyden ihmisten ja muun luonnon välille, jota puolusti ihmiskunnan ikivanha uskonto, animismi”. Materialismilla on taipumus liukua kohti panteismia, koska maailmankaikkeuden järjestyksen ja moninaisuuden kehitys täytyy selittää aineen omana kehityskulkuna. Tällöin aineelle täytyy olettaa kyky luoda elämää, tietoisuutta, sekä järjelliseen ajatteluun, moraaliin ja jumalatietoisuuteen kykeneviä olentoja eli ihmisiä. Aineelle täytyy siis lukea luomisen kyky, jonka kristinuskon mukaan kuuluu ainoastaan Jumalalle.

Kristillinen luomiskäsitys torjuu panteismin ja animismin kaikissa muodoissaan, myös niiden materialistisessa muodossa. Kristillisen luomiskäsityksen mukaan aine ei pysty niihin saavutuksiin, joita aikamme materialistis-animistinen ajattelu sille lukee. Kristitty filosofi John Locke ilmaisi tämän kristillisen vakaumuksen 1700-luvulla sanoessaan: ”On yhtä mahdotonta ajatella, että pelkkä ei-älyllinen aine tuottaisi älykkään olennon kuin että olematon itsestään tuottaisi aineen.” New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel, vakaumuksellinen ateisti, toteaa: ”Vastustaessaan luomisteoriaa aikamme tieteentekijät ovat sitoutuneet oikeaoppisen uskonnollisuuden muotoon, jota tuetaan huonoilla perusteluilla.” Nagelin mukaan ateismi ei ole luonteeltaan tieteellinen vaan uskonnollinen vakaumus.

Nykyajan ateismi on lisäksi sen umpikujan edessä, että se joutuu olettamaan maailmankaikkeuden syntyneen tyhjästä ilman mitään syytä. Ateismi ei voi selittää sitä, että yleensä jotakin on olemassa. Perinteisesti ateistit ovat väittäneet, että maailmankaikkeus on aina ollut olemassa. Viimeaikaisen tieteen valossa näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että tämä oletus on väärä. Stephen Hawking toteaa: ”Melkein kaikki uskovat nykyään, että maailmankaikkeus ja itse aika saivat syntynsä alkuräjähdyksessä.” Tämä käsitys johtaa ateismin kannalta siihen ongelmaan, että maailmankaikkeus näyttäisi saaneen alkunsa tyhjästä ilman syytä. Kuitenkaan tyhjästä ei voi syntyä mitään. Ateistitkin myöntävät tämän kaikissa muissa yhteyksissä.

Koska siis maailmankaikkeudella on Luoja ja sillä on alku, aika on lineaarinen, ei syklinen. Historialla on merkitystä ja ihmisen elämällä on objektiivinen tarkoitus, jota ihmisen tulee tavoitella.

Koska ihminen on kristillisen luomiskäsityksen mukaan luotu Jumalan kuvaksi, ihmisen järki ja havainnot ovat luotettavia, koska hyvä ja kaikkivaltias Jumala ei loisi ihmiselle sellaisia älyllisiä kykyjä, jotka systemaattisesti johtavat ihmistä harhaan. Ihmisen historiallinen syntiinlankeemus tosin vaikeuttaa totuuden löytämistä, koska syntiinlankeemuksen aiheuttama itsepetostaipumus johtaa siihen, että ihminen tulkitsee havaitsemiaan tosiasioita tarkoitushakuisesti niin, että hän voi turvata itselleen oikeuden elää omilla ehdoillaan. Tältä pohjalta tulee ymmärrettäväksi, että ihminen ei voi olla tietämättä perustavia totuuksia Jumalasta, vaikka hän usein kuvitteleekin olevansa vailla Jumalaa koskevaa tietoa.

Koska kaikki on luotu Kristuksen kautta, koko luomakunta tulee myös ymmärrettäväksi Kristuksen kautta: Kristus on kaiken viisauden ja tiedon lähde. Uskon ja tiedon tai uskon ja tieteen erottaminen toisistaan on suuruudenhullua kuvitelmaa ihmisestä kaikkitietävänä olentona. Kristus on tiedon Arkhimedeen piste, johon liittymällä saamme oikean kokonaiskäsityksen todellisuudesta. Kun Euroopan älyllinen kulttuuri 1100 - 1700 -luvuilla keskittyi kristinuskon sanomaan luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja lunastuksesta, se teki tiedollisen läpimurron, jolle ei ole vertaa maailmanhistoriassa.

Tämän läpimurron taustalla oli vakaumus, että koska maailmankaikkeus on älykkään Persoonan luomusta, maailmankaikkeus on järjestynyt, mikä tekee mielekkääksi tieteen avulla tutkia sen järjestystä. C. S. Lewisin sanoin ilmaistuna ”ihmisistä tuli tieteellisiä, koska he odottivat luonnossa olevan lakeja. Ihmiset odottivat luonnossa olevan lakeja, koska he uskoivat Lainantajaan.” Tieteellisen vallankumouksen toteuttajat uskoivat, että maailmankaikkeuden rakenne avautuu ihmisjärjelle, koska sekä maailma että ihminen ovat Jumalan luomuksia. Siksi on mahdollista järkiperäisesti ymmärtää ja selittää maailmankaikkeutta. Johannes Kepler ilmaisi tämän vakaumuksen näin: ”Luonnonlait ovat ihmiselle ymmärrettäviä. Jumala halusi meidän tunnistavan ne luomalla meidät omaksi kuvakseen, niin että voimme ymmärtää Hänen ajatuksiaan.”