Hyväksikäyttö traumatisoi lasta

Markku Myllykangas kritisoi Kuopion kaupunkilehdessä 31.8 2018 kirjoitustani "Kampanja pedofilian laillistamiseksi". Hän katsoo minun menneen liian pitkälle "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kiusaamisessa" kritisoituani aikuisia, jotka elävät seksuaalisuhteissa lasten kanssa. Myllykankanaan mielestä pitäisi erotaa professorin virasta. 

Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla vakavasti traumatisoiva kokemus. Lasten hyväksikäytön välittömiin seurauksiin kuuluvat tunne-elämän häiriöt kuten ahdistuksen ja pelon tunteet, fyysiset oireet kuten uni- ja syömishäiriöt, kiukku ja vihamielisyys, avoin masturbointi, ylenmääräinen seksuaalinen kiinnostus, seksuaalielimien toistuva paljastelu, sosiaaliset ja käyttäytymisongelmat kuten koulupinnaus ja kotoa karkaaminen.

Lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön pitkäaikaisiin vaikutuksiin kuuluvat sekä tunne-elämän että ihmissuhteiden vaikeudet. Lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiset kertovat normaalin seksuaalisen kehityksen häiriintymisestä ja heille läheiseen aikuiseen kohdistuneen luottamuksen särkymisestä. Monilla hyväksikäytön uhreilla on vaikeuksia luoda intiimejä suhteita aikuisuudessa tai heidän luomansa suhteet eivät ole emotionaalisesti tai seksuaalisesti tyydyttäviä. Heillä on heikko omanarvontunto, he eivät odota onnellista tulevaisuutta, kokevat itsensä huonoiksi ihmisiksi, tuntevat syyllisyyttä ja häpeää, ovat masentuneita, vieraantuneita, heidän on vaikea luottaa toisiin, kokevat toisten kosketuksen vastenmieliseksi, käyttävät väärin alkoholia ja huumeita, heillä on pitkäaikaisia terveysongelmia kuten kroonista lantion kipua tai ruuansulatushäiriöitä, korkea itsemurhaprosentti ja taipumus joutua toistuvasti uhriksi tavalla tai toisella.

Monet lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyt naiset kokevat posttraumaattisia stressioireita, jotka ovat tyypillisiä raiskauksen uhreille. Heillä on painajaisia, heikentynyt kyky reagoida ulkoiseen maailmaan, vähentynyt kiinnostus aikaisemmin kiinnostaviksi koettuihin toimintoihin, taipumus välttää ajatuksia, tunteita tai toimintoja, jotka muistuttavat aikaisemmista hyväksikäytön kokemuksista, järjenvastaisia pelkoja omien lastensa jättämisestä lastenhoitajien hoitoon, asioiden unohtamista ja muistiongelmia.

Mitä pitempään hyväksikäyttö jatkuu, sitä huonompi on ennuste hyväksikäytön tuottamasta traumasta toipumiselle. Luottamuksen pettämisen ja avuttomuuden tunteet ovat erityisen voimakkaita, kun käytetään fyysistä väkivaltaa tai kun lapsella on läheinen suhde häntä hyväksikäyttäneeseen aikuiseen. Mitä nuorempi lapsi on, mitä suurempi on uhrin ja hyväksikäyttäjän välinen ikäero, mitä voimakkaampi tunne omasta vastuusta, ja mitä suurempi hyväksikäyttäjien määrä, sitä vakavammin lapsi traumatisoituu hyväksikäytön seurauksena.

Koska tieteellinen tutkimus paljastaa näin vakavia seurauksia lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä, on tärkeä kritisoida pyrkimyksiä normalisoida ja laillistaa aikuisten ja lasten välisiä seksuaalisuhteita. Markku Myllykankaan pyrkimys rajoittaa yliopistollisen keskustelun vapautta näistä kysymyksistä on huonosti perusteltu.  

Tapio Puolimatka

professori

Jyväskylä