Hyväksikäyttö traumatisoi lasta
Markku Myllykangas kritisoi Kuopion kaupunkilehdessä 31.8 2018 kirjoitustani "Kampanja pedofilian laillistamiseksi". Hän katsoo minun menneen liian pitkälle "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kiusaamisessa" kritisoituani aikuisia, jotka elävät seksuaalisuhteissa lasten kanssa. Myllykankanaan mielestä pitäisi erotaa professorin virasta.
Tutkimus on kuitenkin
osoittanut, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö voi olla vakavasti
traumatisoiva kokemus. Lasten hyväksikäytön välittömiin seurauksiin kuuluvat
tunne-elämän häiriöt kuten ahdistuksen ja pelon tunteet, fyysiset oireet kuten
uni- ja syömishäiriöt, kiukku ja vihamielisyys, avoin masturbointi, ylenmääräinen
seksuaalinen kiinnostus, seksuaalielimien toistuva paljastelu, sosiaaliset ja
käyttäytymisongelmat kuten koulupinnaus ja kotoa karkaaminen.
Lapsuuden seksuaalisen
hyväksikäytön pitkäaikaisiin vaikutuksiin kuuluvat sekä tunne-elämän että
ihmissuhteiden vaikeudet. Lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyt ihmiset
kertovat normaalin seksuaalisen kehityksen häiriintymisestä ja heille läheiseen
aikuiseen kohdistuneen luottamuksen särkymisestä. Monilla hyväksikäytön
uhreilla on vaikeuksia luoda intiimejä suhteita aikuisuudessa tai heidän
luomansa suhteet eivät ole emotionaalisesti tai seksuaalisesti tyydyttäviä. Heillä
on heikko omanarvontunto, he eivät odota onnellista tulevaisuutta, kokevat
itsensä huonoiksi ihmisiksi, tuntevat syyllisyyttä ja häpeää, ovat
masentuneita, vieraantuneita, heidän on vaikea luottaa toisiin, kokevat toisten
kosketuksen vastenmieliseksi, käyttävät väärin alkoholia ja huumeita, heillä on
pitkäaikaisia terveysongelmia kuten kroonista lantion kipua tai
ruuansulatushäiriöitä, korkea itsemurhaprosentti ja taipumus joutua toistuvasti
uhriksi tavalla tai toisella.
Monet lapsena
seksuaalisesti hyväksikäytetyt naiset kokevat posttraumaattisia stressioireita,
jotka ovat tyypillisiä raiskauksen uhreille. Heillä on painajaisia, heikentynyt
kyky reagoida ulkoiseen maailmaan, vähentynyt kiinnostus aikaisemmin
kiinnostaviksi koettuihin toimintoihin, taipumus välttää ajatuksia, tunteita
tai toimintoja, jotka muistuttavat aikaisemmista hyväksikäytön kokemuksista,
järjenvastaisia pelkoja omien lastensa jättämisestä lastenhoitajien hoitoon,
asioiden unohtamista ja muistiongelmia.
Mitä pitempään
hyväksikäyttö jatkuu, sitä huonompi on ennuste hyväksikäytön tuottamasta
traumasta toipumiselle. Luottamuksen pettämisen ja avuttomuuden tunteet ovat
erityisen voimakkaita, kun käytetään fyysistä väkivaltaa tai kun lapsella on
läheinen suhde häntä hyväksikäyttäneeseen aikuiseen. Mitä nuorempi lapsi on,
mitä suurempi on uhrin ja hyväksikäyttäjän välinen ikäero, mitä voimakkaampi
tunne omasta vastuusta, ja mitä suurempi hyväksikäyttäjien määrä, sitä vakavammin
lapsi traumatisoituu hyväksikäytön seurauksena.
Koska tieteellinen
tutkimus paljastaa näin vakavia seurauksia lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä,
on tärkeä kritisoida pyrkimyksiä normalisoida ja laillistaa aikuisten ja lasten
välisiä seksuaalisuhteita. Markku Myllykankaan pyrkimys rajoittaa
yliopistollisen keskustelun vapautta näistä kysymyksistä on huonosti
perusteltu.
Tapio Puolimatka
professori