Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Onko lapsilla ihmisoikeuksia?

Mikko Aaltonen (Uljas 11.9.) pitää pedofiliaa vastustavaa kirjoitustani eettisesti ongelmallisena. Puolustaessani lasten oikeutta seksuaaliseen koskemattomuuteen toimin Aaltosen mielestä ihmiskuntaa vastaan: "Tieteen tulisi toimia ihmiskunnan hyväksi, ei sitä vastaan."

Aaltosen käsitesekaannus ilmenee väitteessä, jonka mukaan hyökkään sorrettua vähemmistöä vastaan puolustaessani lasten oikeutta seksuaaliseen koskemattomuuteen. Todellisuudessa aikuisten ja lasten seksuaalisuhteissa lapset ovat heikompi osapuoli, joten seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten puolustaminen aikuisten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan on sorretun vähemmistön puolelle asettumista.

Sama käsitteellinen sekaannus näkyy Aaltosen tavassa puolustaa avioliittokäsityksen muutosta sukupuolineutraaliksi, mikä asettaa vahvempien eli aikuisten identiteettioikeudet heikompien eli lasten vastaavien oikeuksien edelle. Hän ei tiedosta, että avioliittokäsityksen muutos sukupuolineutraaliksi poistaa lainsäädännöstä lapsen oikeuden isään ja äitiin: ainoastaan naisen ja miehen parisuhteesta voivat lapset syntyä biologisen isänsä ja äitinsä kotiin. Näin siis näennäisesti identiteettioikeuksiin perustuva sukupuolineutraali avioliittolaki loukkaa yhteiskunnan kaikkein heikoimpien jäsenten eli lasten identiteetti- ja suhdeoikeuksia.

Perimmältään Aaltosen käsitesekaannus on johdannainen kulttuurimme ytimeen syöpyneestä pyrkimyksestä määritellä ihmiskunnan käsite vahvempien eli aikuisten ehdoilla. Räikeimmässä muodossaan tämä keinotekoinen ihmiskunnan määritelmä näkyy aborttilainsäädännössä, joka määrittelee yhden ihmisryhmän, syntymättömät lapset, ihmiskunnan ulkopuolelle. Näin toteutettu kaikkein heikoimpien ihmisten ihmisoikeuksien riisto ei voi olla murentamatta koko ihmisoikeusjärjestelmää.

Yritys sulkea syntymättömät lapset ihmiskunnan ulkopuolelle ilmentää perustavaa käsitesekaannusta. Samalla kun kulttuurimme vastustaa kuolemantuomiota, se on valmis tuomitsemaan kuolemaan juuri ne ihmisolennot, syntymättömät lapset, jotka kaikkein varmimmin eivät koskaan ole syyllistyneet mihinkään kuolemantuomion ansaitsevaan rikokseen.

Tämä käsitesekaannus näkyi Timo Soinin aborttikannanottojen herättämässä keskustelussa. Jotkut keskustelijat katsoivat Soinin loukkaavan naisten ja tyttöjen oikeuksia. Todellisuudessa Soini puolusti syntymättömien tyttöjen ja poikien oikeutta elämään ja asetti tämän lapsen oikeuden aikuisten oikeuksien edelle.

Aaltosen kirjoitus on ilmentymää tästä kulttuurillemme ominaisesta käsitteellisestä ja eettisestä sekaannuksesta, josta seuraa lasten heikentyvä asema yhteiskunnassamme: ihmisoikeuksien käsite kääntyy vahvempien eli aikuisten vallaksi heikompia eli lapsia vastaan. Aaltosen lähtökohtana näyttää olevan sellainen ihmiskunnan määritelmä, joka sulkee kaikkein heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät ihmiset ihmiskunnan ulkopuolelle. Näin hän saa lapsen oikeuksien puolustamisen näyttämään ihmiskunnan vastaiselta toiminnalta.