Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Sateenkaarilasten näkökulma

Suvi (Kaleva 5.11.) on oikeassa ehdottaessaan, että sukupuolineutraalia avioliittoajattelua tulisi tarkastella myös sateenkaarilasten näkökulmasta. On tärkeää korostaa, että lapsen ihmisarvo on ehdoton eikä ole vähimmässäkään määrin riippuvainen perheestä tai aviollisesta statuksesta. Lapselle on viestittävä täydellistä hyväksyntää.

Suvi ehdottaa, että naisparin lapsella ei ole isää, josta hänet olisi erotettu. Tämä ei aivan tarkalleen pidä paikkaansa. Puolet lapset perimästä on biologiselta isältä, vaikka isä jäisi nimettömäksi. Koska lapsi kantaa isänsä piirteitä, hänen voi olla vaikeampi ymmärtää itseään, jos puolet hänen perimästään ja toinen puoli hänen suvustaan jää hänelle tuntemattomaksi ja nimettömäksi. Tämä voi olla ongelma jo lapsen terveydenhoidon kannalta, koska lääkärit arvioivat hoidon tarpeita osin suvun sairaushistorian pohjalta.

Yalen yliopiston psykiatri Kyle Pruett päättelee tutkimustyönsä pohjalta, että keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään ja perheestä, josta he ovat biologisesti peräisin. Heillä on tyydyttämätön "nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan". Tämä ikävä pahenee, jos lapselle ei anneta lupaa ilmaista ikäväänsä. Pyrkimys lainsäädännöllisesti normalisoida isättömyys tai äidittömyys sisältää riskin, että lapselle ei anneta mahdollisuutta ilmaista isän- tai äidinkaipuutaan.

Alana Newman, joka itse sai alkunsa nimettömän luovuttajan sperman avulla toteutetusta keinohedelmöityksestä, on ilmaissut näin syntyvän moraalisen ongelman terävästi: "Miten voit odottaa tulevan sukupolven taistelevan vapauden, demokratian, puhtaan ilman ja veden puolesta, kun heiltä on varastettu jotakin niin kallisarvoista ja perustavaa kuin äiti tai isä?" Suunnitellusti isättömyyteen tai äidittömyyteen synnytetty lapsi voi joutua moraaliseen hämmennykseen ymmärtäessään, että hänen kokemansa menetys on lainsäädännöllisesti määritelty normaalitilaksi. Lukuisia tällaisten lasten tarinoita on sivulla www.AnonymousUs.org.

Nämä ongelmat eivät merkitse sitä, etteikö tällainen lapsi voisi ponnistaa korkealle ja elää merkittävän elämän. Se ei myöskään turhenna sitä rakkautta ja huolenpitoa, mitä samaa sukupuolta olevat parit lapsilleen antavat. Meidän tulisi kuitenkin tarkkaan miettiä määrittelemmekö lainsäädännöllisellä tasolla isättömyyden tai äidittömyyden lapsen normaalitilaksi. Tämä ratkaisu on kauaskantoinen ja sillä on monia vaikutuksia, jotka eivät vielä ole näkyvissä.

Tapio Puolimatka

Kasvatuksen teorian ja tradition professori

Jyväskylä