Sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa kielteisesti yhteiskuntaan

Harvardin yliopiston sosiologin Carle Zimmermanin mukaan perhe-elämä on kulttuurin eheyden ja dynaamisuuden perusta. Suurissa maailmankulttuureissa yhteiskunta on yleensä pyrkinyt vahvistamaan ja tukemaan perheen biologista perustaa: vanhempien yhteyttä toisiinsa ja lapsiinsa.

Niin kauan kuin perheyhteys sitoo puolisot toisiinsa ja vanhemmat lapsiinsa luodaan optimaaliset edellytykset sekä aikuisten että lasten hyvinvoinnille.  Perheessä luodaan se perusluottamus, joka on yhteiskuntaelämän perusta, tai perheessä tämä luottamus tuhotaan.

Zimmermanin mukaan antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurien rappeutuminen alkoi yksilön vapauden yksipuolisesta korostamisesta. Sen seurauksena perheiden hajoamisesta tuli enemmän sääntö kuin poikkeus. Muutaman sukupolven sisällä perheyksikön heikkeneminen alkoi näkyä hajottavana voimana yhteiskuntaelämän dynamiikassa. Kun perheyhteys heikkeni, korkeakulttuurin edellyttämien valmiuksien kasvattaminen ei enää onnistunut riittävän laajamittaisesti ja kulttuuri alkoi vähitellen rappeutua.

Sukupuolineutraali avioliittoideologia hajottaa perheen yhteyttä, koska se määrittelee vanhempien ja lasten biologisen suhteen merkityksettömäksi. Tästä esimerkkinä on sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksyneiden Iowan korkeimman oikeuden tuomarien toteamus päätöksessään: "Tutkimus −− osoittaa, että perinteinen käsitys, jonka mukaan lapsi tarvitsee sekä isän että äidin kasvaakseen terveeksi ja hyvin sopeutuneeksi aikuiseksi perustuu enemmän stereotypiaan kuin mihinkään muuhun."

Todellisuudessa tutkimus ei anna perusteita tehdä Iowan korkeimman oikeuden ilmaisemaa johtopäätöstä. Päinvastoin, tutkimus osoittaa biologisen isän ja äidin eheän avioliiton olevan lapsille paras kasvuympäristö.

Lapsen moraalisen identiteetin kannalta on tärkeä kokea olevansa isänsä ja äitinsä rakkauden hedelmä. Siksi monet lapset kokevat eron biologisesta isästään tai äidistään traumaattisena hylkäämiskokemuksena. Lapselle herää kysymys, miksi oma äiti tai isä alun perin hylkäsi hänet. Lisäksi lapsen erottaminen biologisesta isästään tai äidistään siirtää lapsen ulottumattomiin paljon sellaista informaatiota, jota hän tarvitsisi oman identiteettinsä ja jopa oman terveytensä hoidon perustaksi.

Alana Newman on ilmaissut näin syntyvän moraalisen ongelman näin: "Miten voit odottaa tulevan sukupolven taistelevan vapauden, demokratian, puhtaan ilman ja veden puolesta, kun heiltä on varastettu jotakin niin kallisarvoista ja perustavaa kuin äiti tai isä?" 

Suunnitellusti isättömyyteen tai äidittömyyteen pakotettu lapsi joutuu moraaliseen hämmennykseen ymmärtäessään, että hänen kokemansa menetys on lainsäädännöllisesti määritelty normaalitilaksi. Näin sukupuolineutraali avioliittoideologia murentaa yhteiskuntadynamiikan perustana olevaa perusluottamusta ja moraalista selkärankaa.

                                                                       

Tapio Puolimatka

Kirjoittaja on kasvatuksen teorian ja tradition professori Jyväskylän yliopistossa

Avainsanat: tasa-arvoinen avioliittolaki, sukupuolineutraali avioliittolaki