
Sukupuolineutraaliin lähestymistapaan kuuluu
kaksijakoinen suhde biologiaan. Yhtäältä samaa sukupuolta olevat parit pitävät
biologista sukupuolta tärkeänä silloin, kun on kyse heidän parisuhteestaan. Käsitystä
homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta käytetään
julkisuudessa perusteluna sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen puolesta,
vaikka se ei tutkijoiden mukaan pidä paikkaansa.
Tutkittuaan naisten seksuaalisuutta 15 vuoden
pitkittäistutkimuksessa Utahin yliopiston professori Lisa Diamond päättelee,
ettei homoseksuaalisuus ole synnynnäistä eikä muuttumatonta. Koska synnynnäisyyteen
vetoamalla kuitenkin voidaan edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä, hän
puolustaa sen käyttämistä poliittisessa kampanjoinnissa.
Toisaalta sukupuolineutraali ajattelu joutuu
pitämään kiinni käsityksestä, ettei lapsen biologisella siteellä isäänsä ja
äitiinsä ei ole merkitystä. Samaa sukupuolta olevan parin kodissa lapsi on aina
erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään. Biologisen isän ja äidin
ajatellaan olevan korvattavissa toisella aikuisella ilman, että lapsi kärsii
vahinkoa.
Koska samaa sukupuolta olevat parit eivät saa
biologisesti yhteisiä lapsia, lapsia tuotetaan keinohedelmöityksellä.
Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan nämä lapset eivät koe traumaattista
hylkäämiskokemusta, koska heillä ei ole kokemusta biologisesta isästä tai
äidistä, josta he joutuisivat eroamaan.
Tällöin jätetään huomiotta, että puolet lapsen
perimästä on biologiselta isältä tai äidiltä, vaikka isä tai äiti jäisi
nimettömäksi luovuttajaksi tai sijaiskohduksi. Koska lapsi kantaa biologisten vanhempiensa
piirteitä, hänen on vaikeampi ymmärtää itseään, jos puolet hänen perimästään ja
suvustaan jää hänelle tuntemattomaksi. Hän jää myös tietämättömäksi suvun
perinnöllisistä sairauksista.
Yalen yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan keinohedelmöityksen
tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on syviä ja
häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään. Lapsen tyydyttämätön "nälkä isän
pysyvää läsnäoloa kohtaan" pahenee, jos lapselle ei anneta lupaa ilmaista
ikäväänsä. Jos vielä isättömyys tai äidittömyys lainsäädännöllä määritellään
lapsen normaalitilaksi, lapselle jää vähemmän tilaa ilmaista kaipuutaan.
Alana Newman, joka itse sai alkunsa nimettömän
luovuttajan avulla toteutetusta keinohedelmöityksestä, kertoo kärsineensä
"henkistä tasapainoa heikentävistä identiteettikysymyksistä" ja "esineellistämisen
kohteeksi joutumisen tunteista". Hänelle aiheutti moraalista hämmennystä
lainsäädäntö, joka määrittelee hänen isättömyytensä normaalitilaksi.
Isättömyyden tai äidittömyyden määritteleminen lapsen
normaalitilaksi on ristiriidassa biologisten tosiasioiden kanssa. Tällä
ratkaisulla on kauaskantoisia kielteisiä vaikutuksia, koska lapsen biologia ei
muokkaudu avioliittolain ehdoilla. Ongelmaa ei poista edes samaa sukupuolta
olevien vanhempien lapsilleen osoittama vilpitön rakkaus ja hoiva, niin
tärkeitä kuin ne ovatkin.
Tapio Puolimatka
Avainsanat: Tasa-arvoinen avioliittolaki, lapsen suhde biologisiin vanhempiinsa.
Huom. Tätä mielipidekirjoitusta oli Aamulehdessä jonkin verran lyhennetty ja muokattu, mutta julkaisen sen tässä siinä muodossa kuin sen lehteen lähetin.