Sukupuolineutraaliin lähestymistapaan kuuluu kaksijakoinen suhde biologiaan. Yhtäältä samaa sukupuolta olevat parit pitävät biologista sukupuolta tärkeänä silloin, kun on kyse heidän parisuhteestaan. Käsitystä homoseksuaalisuuden synnynnäisyydestä ja muuttumattomuudesta käytetään julkisuudessa perusteluna sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen puolesta, vaikka se ei tutkijoiden mukaan pidä paikkaansa.

Tutkittuaan naisten seksuaalisuutta 15 vuoden pitkittäistutkimuksessa Utahin yliopiston professori Lisa Diamond päättelee, ettei homoseksuaalisuus ole synnynnäistä eikä muuttumatonta. Koska synnynnäisyyteen vetoamalla kuitenkin voidaan edistää sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä, hän puolustaa sen käyttämistä poliittisessa kampanjoinnissa.

Toisaalta sukupuolineutraali ajattelu joutuu pitämään kiinni käsityksestä, ettei lapsen biologisella siteellä isäänsä ja äitiinsä ei ole merkitystä. Samaa sukupuolta olevan parin kodissa lapsi on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään. Biologisen isän ja äidin ajatellaan olevan korvattavissa toisella aikuisella ilman, että lapsi kärsii vahinkoa.

Koska samaa sukupuolta olevat parit eivät saa biologisesti yhteisiä lapsia, lapsia tuotetaan keinohedelmöityksellä. Sukupuolineutraalin oletuksen mukaan nämä lapset eivät koe traumaattista hylkäämiskokemusta, koska heillä ei ole kokemusta biologisesta isästä tai äidistä, josta he joutuisivat eroamaan.

Tällöin jätetään huomiotta, että puolet lapsen perimästä on biologiselta isältä tai äidiltä, vaikka isä tai äiti jäisi nimettömäksi luovuttajaksi tai sijaiskohduksi. Koska lapsi kantaa biologisten vanhempiensa piirteitä, hänen on vaikeampi ymmärtää itseään, jos puolet hänen perimästään ja suvustaan jää hänelle tuntemattomaksi. Hän jää myös tietämättömäksi suvun perinnöllisistä sairauksista.

Yalen yliopistossa tehtyjen tutkimusten mukaan keinohedelmöityksen tuloksena syntyneillä ja ilman isää kasvaneilla lapsilla on syviä ja häiritseviä kysymyksiä biologisesta alkuperästään. Lapsen tyydyttämätön "nälkä isän pysyvää läsnäoloa kohtaan" pahenee, jos lapselle ei anneta lupaa ilmaista ikäväänsä. Jos vielä isättömyys tai äidittömyys lainsäädännöllä määritellään lapsen normaalitilaksi, lapselle jää vähemmän tilaa ilmaista kaipuutaan.

Alana Newman, joka itse sai alkunsa nimettömän luovuttajan avulla toteutetusta keinohedelmöityksestä, kertoo kärsineensä "henkistä tasapainoa heikentävistä identiteettikysymyksistä" ja "esineellistämisen kohteeksi joutumisen tunteista". Hänelle aiheutti moraalista hämmennystä lainsäädäntö, joka määrittelee hänen isättömyytensä normaalitilaksi.

Isättömyyden tai äidittömyyden määritteleminen lapsen normaalitilaksi on ristiriidassa biologisten tosiasioiden kanssa. Tällä ratkaisulla on kauaskantoisia kielteisiä vaikutuksia, koska lapsen biologia ei muokkaudu avioliittolain ehdoilla. Ongelmaa ei poista edes samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilleen osoittama vilpitön rakkaus ja hoiva, niin tärkeitä kuin ne ovatkin.

Tapio Puolimatka

Avainsanat: Tasa-arvoinen avioliittolaki, lapsen suhde biologisiin vanhempiinsa.

Huom. Tätä mielipidekirjoitusta oli Aamulehdessä jonkin verran lyhennetty ja muokattu, mutta julkaisen sen tässä siinä muodossa kuin sen lehteen lähetin.