Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Tekeekö seksuaalikasvatus nuorista helppoja uhreja?

Matti Suutari (KSML 1.2.) on oikeassa, että seksuaalikasvatuksen tehtävänä on antaa nuorille tietoa, joka suojaa groomaukselta (systemaattiselta seksuaaliselta hyväksikäytöltä).

Ongelmana on se, että nykyinen seksuaalikasvatus tekee nuorista helppoja uhreja, kuten groomauksen uhri Sammy Woodhouse kritisoi.

NUORET ALTISTUVAT hyväksikäytölle, kun seksuaalikasvatus rohkaisee seksuaaliseen kokeiluun ja irrottaa seksuaalisuuden avioliitosta. Laajalti Suomen kouluissa käytetään yläasteikäisille eli 13-15-vuotiaille tarkoitettua terveystiedon oppikirjaa Voimaa Terveystieto 7-9, joka kuvaa luonnollisena ja turvallisena vaihtoehtona, että nuoret etenevät ehkäisyvälineiden suojaamiin seksisuhteisiin. "Seksi on (..) toimintaa, jolla tavoitellaan hyvän olon tunnetta, nautintoa ja seksuaalista kiihottumista" (126).

Tätä viestiä vahvistetaan kertomalla koululaisille, ettei Suomen laki "kiellä alle 16-vuotiailta seurustelua tai seksiä" (144) ja että "ensimmäisen yhdynnän kokemiseen ei ole olemassa oikeaa ikää. Jotkut kokevat sen jo nuorena (..)" (130).

Kirjassa rohkaistaan alaikäisiä seksuaalisuhteisiin: "Jokaisella on lupa tuntea seksuaalista halua ja nautintoa yksin ja kumppanin kanssa" (126). Nuorten ihmisoikeuksiin väitetään kuuluvan "oikeus nauttia seksuaalisuudesta": "Nuori päättää itse milloin, kenen kanssa ja millaista seksiä hän haluaa" (143).

Tällainen nuorten erottaminen vanhempiensa ohjauksesta altistaa groomaukselle, joka ei ala raiskauksesta vaan viettelystä. Nuoren tunteet herätetään antamalla hänelle huomiota, hemmottelemalla häntä ja synnyttämällä hänessä tunne, että hän on tärkeä. Tultuaan riippuvaiseksi huomionosoituksista, rakastuttuaan ja aloitettuaan seksuaalisuhteen groomaajan kanssa nuorta muokataan käytettäväksi seksikaupassa.

Kyseisessä oppikirjassa ei kehitetä nuorten kriittistä arviointikykyä: "Kaikenlaiset tunteet ja ajatukset ovat täysin turvallisia, sallittuja ja arvokkaita. Sen sijaan voimakkaan tunteen tai ajatuksen torjuminen voi aiheuttaa ahdistusta" 122). Oppijalle annetaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko kritiikittömästi hyväksyä kaikki tunteet ja ajatukset tai torjua ne. Huomiotta jätetään kolmas vaihtoehto: tunteiden kriittinen arviointi.

MONI NUORI oppii katkeran kokemuksen kautta, ettei hän voi luottaa ihastumisen ja rakkauden tunteisiinsa, jotka groomaaja hänessä herättää. Nuorta tulisi ohjata arvioimaan tunteitaan ja halujaan sen perusteella, minkälaiseen elämäntapaan ne johtavat. Erottaessaan seksuaalisuuden aviollisesta rakkaudesta ja ylikorostaessaan fyysisen nautinnon etsimistä, aikamme seksuaalikasvatus viettelee seksuaaliseen kokeiluun perustuvaan elämäntapaan, joka altistaa hyväksikäytölle.

Nykyisen seksuaalikasvatuksen antama kuva ehkäisyvälineillä suojatun seksin turvallisuudesta vähentää seksuaalisen aktiivisuuden hintaa ja tekee todennäköisemmäksi (ainakin joidenkin teinien kohdalla) että he alaikäisinä alkavat elää seksuaalisuhteissa ja näin altistuvat hyväksikäytölle.

Tapio Puolimatka

professori

kansanedustajaehdokas (kd.)

Jyväskylä