Yhteystiedot
Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com
Kommentti Petri Luomasen arvioon Tapio Puolimatkan blogista "Kampanja pedofilian laillistamiseksi"
Timo Eskola
Professori Petri Luomanen on ottanut Vartija-lehdessä kantaa professori Tapio Puolimatkan kohuttuun artikkeliin pedofiliasta. Arvio on hyvin negatiivinen ja PL saattelee Puolimatkaa suorastaan tiedeyhteisöstä ulos. Ensi lukemalta Luomasen "akateeminen" kritiikki vaikuttaa osuvalta, mutta lukekaapa tarkemmin, mitä hän katsauksessaan oikeastaan sanoo. Onko "tieteellisiä käytäntöjä" noudatettu vai ei?
(1) Ensin PL kritisoi viittausta Mainwaringiin, koska tämä on "äärioikeistolainen". PL ei kuitenkaan sano sanaakaan itse viittauksen sisällöstä (siis että Hollyywoodista löytyy jo esimerkki pedofilian rajojen rikkomisesta). PL väistää siis asiakritiikin ja syyllistyy henkilöä vastaan esitettävään ad hominem -argumentin käyttöön. Pedofilian vastustajat ovat USAssa epäilemättä yleensä oikeistolaisia. Se ei kuitenkaan ole globaalisti vielä rikos. Eikä osuvan sitaatin käyttö tee Puolimatkasta oikeistolaista eikä Trumpin kannattajaa (johon PL myös vihjaa) -- eikä tällaisin perustein Puolimatkasta tehdä epätieteellistä.
(2) Toiseksi PL avaa siteeratun Regneruksen taustoja. Hän ei nytkään puhu Puolimatkan käyttämästä materiaalista, vaan homoseksuaalisuutta koskevista käsityksistä (joita artikkeli ei siis käsittele) ja jostain epämääräisestä vertaisarviointi-prosessista ja arvioijien valinnasta (eivät siis liity mitenkään Puolimatkan artikkeliin). PL:lle Puolimatkan epätieteellisyyden todistaa kuulemma puhe Regneruksen kokemasta "ajojahdista" -- mistä Puolimatkan artikkelissa tosin ei ole sanaakaan. What is this?
(3) Scrutonia Puolimatka on siteerannut PL:n mukaan oikein, mutta akateeminen virhe löytyy siitä, että Scruton on toisissa kohdin puhunut kriittisesti myös homoseksuaalisuudesta. Guilty by association. Toisin sanoen, PL:n Scrutonia koskeva kommentti on Puolimatkan artikkelin näkökulmasta täysin sivussa asiasta ja näin ollen mitätön.
(4) PL:n kommentti Kinseystä on puolestaan lähes käsittämätön. PL ei itsekään arvosta Kinseytä. Miksi hän siis kritisoisi Puolimatkaa siitä, että tämäkin kritisoi niin Kinseytä kuin tämän jälkivaikutusta? Ei se ainakaan ole todiste epätieteellisyydestä.
(5) Puolimatkan kritisoiman Nelsonin kohdalla PL kyllä osoittaa, että tekijän olisi kannattanut olla tarkempi lainauksessaan. Itse asia ei siitä kuitenkaan muutu: PL itse myöntää että tekstissään Nelson kyllä antaa ymmärtää, "että kaikki lasten kokemukset sukupolvien välisestä seksistä eivät olisi vahingollisia ja perustelee tätä varsin pitkään" (näin siis PL). Mihin PL:n kritiikki siis oikeastaan kohdistuu? Pelkkiin muotovirheisiin, ei asiasisältöön.
(6) Tuo kaikki oli kuitenkin amerikkalaista kohinaa. Sitten tulee varsinainen avainkohta. Puolimatka on nostanut esiin WHO:n nimissä julkaistun raportin "Standards for Sexuality Education in Europe - a framework for policy makers, educational and health authorities and specialists" (WHO, 2010). PL:n pitkän kritiikin mukaan Puolimatka viittaa raporttiin valikoiden. Tarkemmalle analyysille olisi toki ollut tarvetta ja raportin myönteisiä puolia voisi silloin tuoda esiin. PL itse sortuu kuitenkin raportin kohdalla täydelliseen vähättelyyn. Hänen mukaansa raportti on sisällöltään viaton eikä sitä tarvitse kohdemaissa edes soveltaa täydellisesti. Mutta siitähän ei ole kyse. Kyse on sisällöstä. Jostain syystä Puolimatka ei ole viitannut edes raportin rajuimpiin lauseisiin. Koska jokainen voi itse helposti tarkistaa yllä mainitusta raportista alkuperäiset lauseet, lainaan tässä vain jonkin. Käytännön opetustyön ohjeet on taulukossa jaettu kolmeen osaan: Information, skills, and attitudes. 9-12 -vuotiaiden "taitoihin" kuuluu: "make a conscious decision to have sexual experiences or not". Tai: "take responsibility in relation to safe and pleasant sexual experiences for oneself and others". On selvää, että WHOn raportti ei esitä yksiselittesiä rajoja alaikäisten seksuaaliselle käyttäytymiselle. Pelkkä opetus kieltäytymään ei riitä sellaiseksi, koska jäljelle jäävät kaikki "miellyttävät" kokemukset. PL ei maitse Vartija-lehden tekstissään sanaakaan näistä raportin piirteistä. Puolimatkan artikkelissahan on kyse erilaisista viitteistä, joissa jo nykyinen kulttuurimme suosii aiheita, jotka yleensä kuuluvat pedofilian alueeseen.
(7) Petri Luomanen sortuu näin ollen artikkelissaan juuri siihen, mistä hän syyttää Puolimatkaa: hän puhuu asian vierestä, käyttää aiheeseen kuulumattomia sitaatteja, syyttelee ihmisiä heidän oletetun taustansa perusteella ja lukee WHO:n raporttia tarkoitushakuisesti. Ylipäätään hänen tekstinsä on niin yksipuolinen, että lukija alkaa ihmetellä vastustaako hän itse yksiselitteisesti pedofiliaa vai ei. Joka tapauksessa PL ei lausu myönteistä kommenttia edes Puolimatkan tärkeästä johtopäätöksestä: "Perinteisessä merkityksessään lapsen seksuaalioikeus tarkoittaa lapsen oikeutta säilyttää seksuaalinen viattomuutensa eli seksuaalinen valmistumattomuutensa kenenkään sitä häiritsemättä niin kauan, että lapsi on kypsynyt persoonaksi, joka kykenee kokonaisvaltaisesti antautumaan toiselle persoonalle rakkaussuhteessa. Lapsuuden luontaiseen viattomuuteen kuuluu vapaus seksuaalisista ajatuksista, seksuaalisista mielikuvista, haluista ja toiminnoista.
Puolimatkan ja Luomasen välinen debatti sisältää varsin outoja piirteitä. En enää ota paljon kantaa Yhdysvalloissa toimivien kirjoittajien käsittelyyn, koska niistä sanoin kantani jo aiemmin. Outona piirteenä pidän sitä, että Luomanen ja moni muu Puolimatkaa kritisoinut kirjoittaja Suomessa suhtautuu itse pääaiheeseen täysin väheksyen. Luomanenkin jättää toistuvasti pohtimatta sitä, onko mainitun Mainwaringin ja joidenkin toisten julkisuudessa melko epäakateemisella kentällä esittämät huomiot päteviä vai eivät. Onko se ongelma, että elokuva-alalla käsikirjoituksissa rikotaan tarkoituksella lain määräämiä lasten seksuaalisen hyväksikäytön rajoja?
Pitäisikö suomalaistenkin keskustelijoiden kantaa tarkemmin huolta siitä, että kuten Regnerus Puolimatkan mukaan varsinaisesti sanoo, sekä seksuaalikasvatuksen piirissä tehdyissä määrittelyissä että terminologiassa alkaa tapahtua muutoksia, joihin tukeutumalla voidaan hakea pedofilialle yhteiskunnallista hyväksyntää.
Jos Luomanen haluaisi esittää kriittisen vastustavan kannan tällaiseen, hänen pitäisi tietysti osoittaa, että Regneruksen käyttämissä lähteissä määrittelyt eivät muutu ja nostaa esille todisteita siitä, että mitään terminologista muutosta ei tapahdu. Sitä olisi todellinen kriittinen tieteellinen keskustelu. Mutta miten sitä tapahtuisi, kun Luomanen itsekin toteaa, että artikkelissa mainittu Nelson on ollut luomassa uutta terminologiaa. Luomaselta näyttää olevan Puolimatkan esittämän kritiikin tähtäin kateissa.
Luomanen ei mainittua huolta tekstissään kuitenkaan kanna. Siksi esitin provosoivan heittoni siitä, vastustaako hän todella aktiivisesti ja täydellisesti pedofiliaa. Hän ei nimittäin pitkässä artikkelissaan tee sitä kertaakaan. Sen sijaan hän vastustaa kohta kohdalta Puolimatkaa, jonka ainoana tähtäimenä kyseessä olevassa artikkelissa on pedofilia, lasten hyväksikäyttö. En todellakaan ymmärrä sitä, että jos Luomanen suhtautuu pedofiliaan yhtä ankarasti kuin Puolimatka, miksi hän niin tunteenomaisesti hyökkää Puolimatkaa vastaan. Koko artikkelissa ei ole yhtään myönteistä lausetta itse asiasta eli Puolimatkan esittämästä kritiikistä. Jos asia on yhteinen, siitä olisi odotanut löytävänsä jonkin merkin.
Pedofilian kohdalla nollatoleranssin pitäisi suomalaisessa yhteiskunnassa merkitä sitä, että lasta ja hänen seksuaalista loukkaamattomuuttaan suojataan aina ja kaikkialla ehdottomasti niin moraaliperiaatteiden kuin lain selkeän kirjaimen avulla. Tämä tarkoittaa myös lasten hyväksikäytön sallivan terminologian kohdalla tarkkuutta. Siksi esimerkiksi WHOn asiakirjan käsittelyssä ei ole olennaisinta, miten pitkiä sitaatit ovat. Olennaista on se, rikkovatko asiakirjan eräät määritelmät lapsen ehdotonta koskemattomuutta. Luomanen itsekin myöntää, että asiakirjassa on tältä osin ongelmia.
Kukaan ei tietenkään väitä, että WHOn asiakirja olisi kokonaisuudessaan jonkinlainen pedofilian oppikirja. Sekä monet kirjoittajista (oletettavasti) että valtaosa tekstistä on melko tavanomaista lasten kehityspsykologiaa, joka ei ole alalla toimiville uutta. Uutta ovat kuitenkin ne monet yksittäiset lauseet, jotka ovat sisäisesti ristiriidassa lapsen koskemattomuuden ihanteen kanssa. Kuten sanottu, nautinnon kokeminen tai seksuaalisen suhteen miellyttävyys eivät tee näistä alaikäisen kohdalla moraalisesti tai juridisesti hyväksyttäviä. Aikuisten on pidettävä huoli siitä, että lasten koskemattomuus on ehdotonta.
Siksi kohu Puolimatkan kirjoituksen kohdalla on täysin suhteeton. Hän vastustaa pedofiliaa ja on tässä taatusti suuren yleisön kanssa samaa mieltä. Kultaista sääntöä soveltaen: kukaan normaali ihminen ei taatusti halua, että joku käyttäisi hänen lastaan seksuaalisesti hyväksi. Miksi sitten artikkelista on noussut sellainen kohu, että Puolimatkan virka on vaarassa? Jossain on nyt motiiveja, jotka eivät ole nousseet pintaan. Keskustelu ei ole transparenttista.
Koska Luomanen pyrkii artikkelissaan arvioimaan, noudattaako Puolimatkan blogi (!) "hyvää tieteellistä käytäntöä", totean lopuksi pari asiaa tällaisen pyrkimyksen mielekkyydestä. Luomasen ilmeisenä päämääränä on osoittaa Puolimatkan työskentelyn epätieteellinen "käytäntö". Mihin tätä tarvitaan ja kuka siitä olisi kiinnostunut? Koska Luomanen ei voi olla Puolimatkan esittämästä asiasisällöstä toista mieltä eli suosia pedofiliaa -- asia jonka hän provosoituna on tuohtuneena kieltänyt tässä keskustelujaksossa -- hänen ainoana tavoitteenaan on ilmeisesti osoittaa, että Puolimatka on kritisoinut pedofiliaa suosivia kulttuurin piirteitä väärällä tai huonolla tavalla. "Väärin sammutettu", sanoi kilpaileva palokunta. No mikä ongelma tässä sitten on? Onko Luomasen tavoitteena osoittaa Puolimatka niin kykenemättömäksi tieteentekijäksi, että tämä ei edes hyvän asian puitteissa kykene oikeasti tekemään tiedettä eikä sovi professoriksi? Toivottavasti Luomanen ei aja tällaista asiaa. Nimittäin monet tahot Jyväskylässä ajavat tätä juuri tällä hetkellä. Yliopiston rehtori on julkisessa haastattelussa todennut, että yliopiston hallinnossa tullaan päättämään Puolimatkan mahdollisesta erottamisesta. Jos tällainen päämäärä osoittautuisi Luomasen tavoitteeksi, hän itse osoittautuisi perin alhaiseksi tieteentekijäksi, ollaanpa mielipiteistä mitä mieltä tahansa.
Tähän aiheeseen on välttämätöntä muistuttaa, että yhdenkään tutkijan tai professorin akateemista kyvykkyyttä ei arvioida yhden blogikirjoituksen perusteella. Se olisi hirveä akateeminen katastrofi. Blogia ei ylipäätään arvioida samoin perustein kuin väitöskirjaa (eikä Luomanenkaan haluaisi että hänen kevyttä Vartija-artikkeliaan arvioitaisiin niin; siitähän paljastui jo että hänkin kohtelee Puolimatkaa paikoin "räikeästi väärin" -- käyttääkseni hänen termiään). Jos keskustelua aletaan käydä Puolimatkan professorinviran jatkumisesta, asiaa on välttämättä punnittava hänen todellisen tieteellisen tuotantonsa valossa. Puolimatkalla on julkaisuluettelossaan kymmenkunta tieteellistä monografiaa ja saman verran laajoja tiedettä popularisoivia teoksia. Näiden lisäksi tulee laaja tieteellisten artikkeleiden luettelo. Jos joku jyväskyläläinen taho -- tai professori Luomanen mikäli hän kokee asiaan tarvetta -- yrittää löytää akateemisen perusteen Puolimatkan mahdolliselle erottamiselle, perusteet on löydettävä julkaisuluettelon akateemisista teoksista. Jos joku ei tiedä, mikä teos on akateeminen ja mikä popularisoiva, yliopistojen tietokannoista löytyy pikkutarkka luokittelu tätä varten.