l
Twitter-hallinnon epäkohtia
Tämä sisältö on vain tilaajille.
Olet lukenut maksutonta artikkelia. Tilaa kuukauden tarjousjakso alla olevasta linkistä. Saat käyttöösi kaikki digipalvelumme sekä näköislehden.
Jos olet jo tilaaja, kirjaudu sisään.
Nykyisen twitter-hallinnon aikakaudella yliopistot välillä ohjautuvat pienen aktivistiryhmän masinoiman painostuskampanjan ohjauksessa.
Muutama päivä ennen JYY:n ja Jyväskylän yliopiston rehtorin minusta esittämiä halventavia kommentteja facebookin keskustelupalstalta oli luettavissa Tomi Peltosen kommentti:
"Suosittelen vahvasti kaikkia olemaan
yhteydessä Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläiseen (keijo.hamalainen@jyu.fi)
ja vaatimaan Jyväskylän yliopistoa tutkimaan asia ja alkamaan tarpeellisiin
toimiin. Ei professori sentään ihan mitä tahansa voi kirjoitella ilman että
johto voi siihen reagoida."
Samalla keskustelupalstalla Kristiina Merilahti
kirjoittaa odottavansa, että jossakin vaiheessa yliopiston on avoimesti
irtisanouduttava Puolimatkan kannanotosta.
Tämän sähköpostikampanjan käynnistämisestä ei mennyt kauaakaan, kun Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan johto syytti minua homofobiasta ja esitti valheellisen väitteen, jonka mukaan sulautan "homoseksuaalisuuden, nekrofilian, eläimiin sekaantumisen ja pedofilian toisiinsa rinnastettaviksi muuttujiksi" artikkelissani Kampanja pedofilian laillistamiseksi.
Pian tämän jälkeen yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen twitter-viestissään ilmoitti, että kirjoitukseni ei edusta Jyväskylän yliopiston arvoja eikä linjaa.
"Olemme sitoutuneet kohtelemaan jokaista yksilöä ja ryhmää kunnioittavasti ja arvokkaasti. Opetuksemme pohjautuu tieteeseen, ei ideologiaan ja mielipiteisiin. Ryhdymme konkreettisiin toimenpiteisiin."
JYY esitti artikkelistani valheellisen väitteen, jota rehtori asettui tukemaan twitter-viestissään. Kumpikaan osapuoli ei nähnyt tarpeelliseksi olla minuun henkilökohtaisesti yhteydessä enenn kuin he esittivät kaikissa Suomen valtamedioissa julkaistut halventavat kommenttinsa. Miten tämä sopii rehtorin linjaukseen, jonka mukaan yliopisto sitoutuu "kohtelemaan jokaista yksilöä ja ryhmää kunnioittavasti ja arvokkaasti"?
Voidaanko oman työntekijän julkista häpäisemistä pitää kunnioittavana ja arvokkaana kohteluna ilman, että työntekijää on edes kuultu?
Se, että jokin kuulemistilaisuus järjestetään puolentoista viikon kuluttua ei korjaa tilannetta, koska julkinen häpäisy on suoritettu ja sen vaikutuksia on mahdotonta poistaa.
Toivoisinkin, että yliopiston hallitus tutkii rehtorin toiminnan tässä tapauksessa ja ottaa kantaa, edustaako valittu toimintamenettely yliopiston arvoja ja linjaa.
Voin ymmärtää, ettei JYY tai rehtori tehnyt tätä virhettään tarkoituksellisesti, vaan he uskoivatt heille ulkoapäin syötetyn valheen kirjoitukseni sisällöstä.
Rehtori ei ehkä monien kiireidensä
takia ehtinyt tarkistaa väitteen paikkansa pitävyyttä eikä hän ilmeisesti
nähnyt sitä tarpeelliseksikaan, koska ihmisen on luonnostaan vaikea uskoa, että
kenestäkään esitettäisiin näin suuri valhe ja erityisesti, että tällainen
valheellinen väite esitettäisiin artikkelista, joka on vapaasti kaikkien
luettavissa.
Tapio Puolimatka
professori
Jyväskylä