Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com


Miksi pedofiliaa koskeva tieto ärsyttää?

Savon Sanomat kirjoitti 1.8 artikkelistani Kampanja pedofilian laillistamiseksi, jota Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta piti "homofobisena" ja jonka Jyväskylän yliopiston rehtori tuomitsi yliopiston linjaan ja arvoihin sopimattomana.

Artikkelia vastaan nousseet kielteiset reaktiot ovat ihmetyttäneet minua, koska pyrin artikkelissani tuomaan esille niitä potentiaalisia vaaroja, joita tiedemaailmassa ja yhteiskunnassa levinneet lapsen seksuaalisuutta koskevat käsitykset aiheuttavat lapsille. Vaikka artikkelini aiheena on tarve suojella lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä, julkisessa keskustelussa huomio on kohdistettu lähinnä aikuisten tarpeisiin. Jotkut aikuiset ovat julkisesti nousseet esiin ja kertoneet omista loukkaantumisen tunteistaan tekstini äärellä. Ihmiset eivät ole halunneet edes hetkeksi ottaa etäisyyttä itseensä ja keskustella yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien jäsenten eli lasten suojelemisesta seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Konkreettisena esimerkkinä lapsia uhkaavista vaaroista on Englannissa paljastunut laajamittainen lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Sen mahdollisti sosiaaliviranomaisten parissa yleinen asenne, joka piti aikuisten ja lasten seksuaalisuhteita ongelmattomina. Tästä syystä sosiaaliviranomaiset eivät puuttuneet tietoonsa tulleisiin hyväksikäyttötapauksiin.

Nottinghamin yliopiston professori David Patonin mukaan kulttuurissamme on yhä enemmän alettu pitää alaikäisten seksuaalista aktiivisuutta normaalina osana nuorten kasvuprosessia ja suhteellisen harmittomana niin kauan kuin se perustuu yhteiseen suostumukseen. Viralliset seksuaalikasvatusohjelmat ja pyrkimykset teini-ikäisten seksuaalisen terveyden edistämiseksi ovat usein perustuneet virheellisiin lähestymistapoihin, jotka muokanneet nuoriin asenteita, jotka ovat altistaneet haavoittuvat nuoret seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Patonin mukaan näiden väärien asenteiden seurauksena tapahtunut laajamittainen hauraiden nuorten seksuaalinen hyväksikäyttö pakottaa arvioimaan uudelleen seksuaalisen terveyden edistämiseksi tuotettuja kasvatusohjelmia. Nyt asiantuntijoilla ei enää ole mitään veruketta jatkaa entiseen tapaan ja kieltäytyä kriittisesti arvioimasta perustavia oletuksiaan.

Julkisen keskustelun ongelmana on tältä osin se, että keskustelun päähuomio suuntautuu aikuisten seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen. Ihmiset kokevat uhkaksi pienenkin vihjauksen siihen suuntaan, että tällä hetkellä lapsille annettava seksuaalikasvatus palvelee enemmän aikuisten vääriä oletuksia kuin lasten tarpeita. Yliopistot ovat riippuvaisia ulkoisesta rahoituksesta eivätkä uskalla vastustaa poliittisesti korrekteja näkemyksiä. Totuuden tavoittelun paikan on ottanut tarve säilyttää oma imago muodikkaana.

Tapio Puolimatka

professori

Jyväskylä