Olen noudattanut kenttäpiispa Pekka Särkiön ja Kotimaan päätoimittajan Mari Teinilän pyyntöä poistaa Särkiön blogi kotisivuiltani. Särkiön blogi on silti luettavissa Googlen arkistosta tästä linkistä
Aktivisteille näyttää olevan tärkeää, ettei kukaan pystyisi
enää lukemaan Särkiön blogia. Sen
lukeminen paljastaisi, ettei kohulle ole järkeviä perusteita. Blogi paljastaa
aktivistien ohjelman epäinhimillisyyden.
Särkiö puolustaa ydinperheen suojana olevia arvoja ja
normeja. Ydinperheen eheys ja hyvinvointi ovat edellytyksiä koko yhteiskunnan
hyvinvoinnille. Ydinperheen hajotessa lasten pahoinvointi kasvaa.
Särkiön blogi ei ole yhdenvertaisuuden tai tasa-arvon
vastainen. Päinvastoin, ainoastaan Särkiön puolustama isä-äiti-lapsi-kolmoissidokseen
perustuva perhemalli kohtelee lapsia tasavertaisesti kunnioittaen heidän
perustavaa ihmisoikeuttaan: oikeutta isään ja äitiin.
Särkiön blogi paljastaa, että päiväkodeissa ja
kouluissa annettava sukupuoli- ja seksuaalikasvatus murentaa ydinperhettä ja
siten vahingoittaa yhteiskuntamme kaikkein hauraimpia jäseniä eli lapsia.
Toivoisi, että tämänkin kohun puitteissa hyvesignaloiva eliitti uhraisi
ajatuksen lasten oikeudelle isään ja äitiin.
Kirjassani Saanko luvan - sanoa? Sananvapaus ja vihapuhe (Perussanoma 2020)
olen analysoinut aktivistien kampanjoita, joista Särkiön blogin ympärille
nostettu kohu on malliesimerkki.
https://tapio.blog/kirja-saanko-luvan-sanoa/
Kirjassa kirjoitan: "Julkisuuskampanjat eivät saa alkuaan siitä, että joku aidosti loukkaantuu ja sen pohjalta alkaa toimia. Olisi nimittäin outoa, että ihmiset etsisivät kohdehenkilön tuotannosta jotakin loukkaavaa ja sitten levittäisivät tätä lausumaa julkisuuteen, niin että se loukkaisi vielä useampia ihmisiä. Kyse on vain pitkälle kehitetystä julkisuuspelistä."