Manu Ryösö

Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin. Suunta-kirjat, 2014. Nid. 200 s.

Tapio Puolimatkan uusi kirja, Lapsen ihmisoikeus: Oikeus isään ja äitiin, tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Yhteiskunnassamme rummutetaan äänekkäästi samaa sukupuolta edustavien parisuhteiden oikeutta avioliiton kaltaiseen lainsäädäntöön. Tämä lainsäädäntö tarjoaisi homopariskunnille yhtäläiset oikeudet lasten vanhemmuuteen ja adoptioon. Kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka paljastaa tuoreessa kirjassaan edellä kuvatun ideologian ongelmallisuuden.

Homosuhteiden asiaa propagoiva puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta unohtaa sukupolvien välisen tasa-arvon. Jos lainsäädäntö riistää lapselta oikeuden molempiin biologisiin vanhempiin, tulevat sukupolvet eivät enää ole meidän sukupolvemme kanssa samanarvoisessa asemassa.

Meille laki on turvannut isän ja äidin. Meidän päiviimme asti lapsen asemaa on alleviivattu sitä suojelevan lainsäädännön kautta. Ongelmallisissa tapauksissa kuten avioeroissa molemmilla eri sukupuolta edustavilla vanhemmilla on silti vastuunsa lapsen elämästä.

Nyt tätä lasta suojelevaa periaatetta ollaan muuttamassa, kun sukupuolineutraali lakialoite pyrkii leikkaamaan toisen vanhemman jo lähtökohtaisesti pois.

Puolimatkan mukaan molempien sukupuolten vanhemmuuden merkityksen torjuminen tulee olennaisesti heikentämään vastuullitsen vanehmpien (erityisesti isien) sitoutumista lapseensa. Jo nyt on havaittu isien heikompi sitoutuminen lapseen, ja se tulle heikentymään entisestään, jos sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan.

Tapio Puolimatka argumentoi tiedemiehen perusteellisuudella, miten perhetutkimukset osoittavat isän ja äidin vastuullisen avioliiton lapsen parhaaksi kasvuympäristöksi. Hän ottaa esille myös koskettavia kuvauksia homoseksuaalisen elämäntavan ongelmista.

Puolimatka dokumentoi tutkimusten ja tapausesimerkkien kautta, miten lesbovanhempien pojat kärsivät isän ikävästä, identiteettihäiriöistä ja heikommasta koulumenestyksestä. Hän osoittaa tilastojen kautta, kuinka rikkonaisten perheiden ja homoseksuaalien lapset joutuvat keskimääräistä enemmän seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi.

Puolimatka haastaakin meitä kysymään itseltämme olemmeko yhteiskuntana torjuneet nämä tosiasiat, koska koemme oman rikkinäisyydestämme johtuvan syyllisyytemme niin musertavana. Olemmeko seksuaalimoraalimme suhteen kuin liikuntaa vieroksuvia sohvaperunoita, jotka emme halua kuulla mitään liikunnan ja terveyden yhteydestä, vaikka totuus voisi tehdä meidät vapaaksi?

Professori Tapio Puolimatka ei pelkää tarttua arkaan aiheeseen. Hän ei myöskään pelkää kirjoittaa liittäen itsensä tämänkertaisen kirjansa kohderyhmän joukkoon.

Kirja lapsen ihmisoikeudesta on ennen kaikkea yhteiskunnallinen puheenvuoro. Sen viimeiset sivut saavat kuitenkin myös evankelisen kristityn avaamaan Siionin kanteleensa kiitos- ja ylistyslaulujen kohdalta.