Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
Kasvatustieteiden laitos
PL 35 (RUU D435)
40014 Jyväskylän yliopisto

tapio.puolimatka (at) jyu.fi
p. (014) 2601670

Yhteiskunnan tulevaisuus riippuu perheen elinvoimaisuudesta

Tapio Puolimatka

Perhearvoja korostava, miehen ja naisen väliseen aviosuhteeseen perustuva perheyksikkömalli on terveen yhteiskunnan perusta. Se luo myös moraalisen perustan demokratian optimaaliselle toimimiselle.

Harvardin yliopiston sosiologin Carle Zimmermanin mukaan perhe-elämä on kulttuurin eheyden ja dynaamisuuden perusta. Sikäli kuin perhe voi hyvin, perheen hyvinvointi heijastuu koko yhteiskuntaan. Jos perhe voi huonosti, sen pahoinvointi heikentää ja rappeuttaa koko yhteiskuntaa.

Suurissa maailmankulttuureissa yhteiskunta on yleensä pyrkinyt vahvistamaan ja tukemaan perheen biologista perustaa: vanhempien yhteyttä toisiinsa ja lapsiinsa. Niin kauan kuin perheyhteys sitoo puolisot toisiinsa ja vanhemmat lapsiinsa luodaan optimaaliset edellytykset sekä aikuisten että lasten hyvinvoinnille.  Perheessä luodaan se perusluottamus, joka on yhteiskuntaelämän perusta, tai perheessä tämä luottamus tuhotaan.

Perhe on länsimaisessa kulttuurissa ilmennyt kolmessa eri perusmuodossa: suvun hallitsemana "edustusperheenä", perheen yhtenäisyyttä korostavana perheyksikkönä ja yksilön itsetoteutusta korostavana atomistisena perheenä.

 

Perheyksiköstä atomistiseen perheeseen

 

Sekä antiikin Kreikan, Rooman että kristikunnan historiassa on vaihe, jolloin suvun ylivalta murtui ja perhe pääsi toimimaan itsenäisenä yksikkönä. Tämä mahdollistaa perheelle suuremman liikkuvuuden ja antaa perheen jäsenille enemmän mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllisiä lahjojaan. Perheen yhtenäisyys ja toimivuus edellyttää sitä, että yksilöt ovat valmiit tekemään uhrauksia perheyhteisön hyväksi.

Tällainen perhearvoja korostava ja toteuttava perheyksikkömalli on terveen yhteiskunnan perusta. Sen avulla perhearvoja korostava lähestymistapa leimaa koko yhteiskuntaa ja sen instituutioita. Ilman perhearvojen luomaa moraalista perustaa demokratia ei toimi optimaalisesti. 

Kun yksilön merkitystä aletaan korostaa perheyksikön yhtenäisyyden kustannuksella, perhe alkaa kehittyä atomistiseen suuntaan. Atomismin kielteinen vaihe kehittyi antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureissa, kun yksilön vapaus vietiin niin pitkälle, että se alkoi hajottaa perheen yhtenäisyyttä. Sen seurauksena perheiden hajoamisesta tuli enemmän sääntö kuin poikkeus. Perheen ulkopuoliset seksuaalisuhteet lisääntyivät, aviorikoksia vähäteltiin ja avioerojen määrä kasvoi. Seksuaalisen vapauden edetessä lapsille ei enää taattu turvallista ja vakaata perheympäristöä.

Muutaman sukupolven sisällä perheyksikön heikkeneminen alkoi näkyä hajottavana voimana yhteiskuntaelämän dynamiikassa. Kun perheyhteys heikkeni, korkeakulttuurin edellyttämien valmiuksien kasvattaminen ei enää onnistunut riittävän laajamittaisesti ja kulttuuri alkoi vähitellen rappeutua.

 

Sukupuolineutraali atomismi

 

Yhtenä atomistisen perheajattelun ilmentymänä on sukupuolineutraali ajattelu, joka määrittelee vanhempien ja lasten biologisen suhteen merkityksettömäksi ja poistaa luonnollisen vanhemmuuden laista. Avioliitto määritellään uudelleen aikuisten ehdoilla niin, että aikuisten oikeus toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan kumoaa lapsen oikeuden tuntea biologinen isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.

Sukupuolineutraali avioliittolaki käsittelee vanhempia ja lapsia toisistaan irrallisina ja poistaa luonnollisen vanhemmuuden avioliittolaista. Luonnollisille vanhemmille ei enää anneta etusijaa lapsen huoltoon ja kasvatukseen, koska samaa sukupuolta olevat parit tarvitsevat lapsen tuottamiseen kolmannen osapuolen, jolle he eivät kuitenkaan halua antaa vanhemman oikeutta. Kolmannen osapuolen luonnollinen vanhemmuus mitätöidään yhdenmukaisuuden nimissä poistamalla koko luonnollinen vanhemmuus laista.

Tämä merkitsee ratkaisevaa muutosta siinä, miten vanhempien ja lasten suhdetta tarkastellaan. Perhettä ei enää tarkastella luonnollisena yksikkönä, jonka valtio tunnustaa, vaan valtion luomuksena, joka ei enää perustu vanhempien ja lasten väliseen biologiseen siteeseen.

Kun avioliittolaki ei enää toimi vanhempien ja lasten biologista suhdetta vahvistavana voimana, lapsilla on suurempi vaara jäädä väliinputoajiksi. Kun kulttuuri vähättelee biologisen äitiyden ja isyyden merkitystä, vanhempien on helpompi seurata vaihtelevia seksuaalisia mieltymyksiään lapsen tarvitseman perheyksikön vakauden kustannuksella.

 

Perhe yhteiskunnan perusyksikkönä

 

Sukupuolten ja niille ominaisten roolien ja näkökulmien välinen ero ja toisiaan täydentävyys on yksi syy siihen, että avioliitto on toiminut vuosituhansien ajan niin, että se on muodostanut voimakkaan siteen puolisoiden välille. Nämä erot perustuvat ruumiillisille eroille, joilla on psyykkisiä vastineita. Tämä toisiaan täydentävien erojen pohjalta syntyvä vuorovaikutus parantaa olennaisesti siihen kuuluvien ihmisten elämän laatua. Sukupuolten toisiaan täydentävyys on olennaista sekä luonnolliselle että kulttuuriselle järjestykselle.

Avainsanat: Perhemuodot, sukupuolineutraali avioliittolaki, tasa-arvoinen avioliittolaki