
Tapio Puolimatka
Perhearvoja korostava, miehen ja naisen väliseen aviosuhteeseen perustuva perheyksikkömalli on terveen yhteiskunnan perusta. Se luo myös moraalisen perustan demokratian optimaaliselle toimimiselle.
Harvardin yliopiston sosiologin Carle Zimmermanin
mukaan perhe-elämä on kulttuurin eheyden ja dynaamisuuden perusta. Sikäli
kuin perhe voi hyvin, perheen hyvinvointi heijastuu koko yhteiskuntaan. Jos
perhe voi huonosti, sen pahoinvointi heikentää ja rappeuttaa koko yhteiskuntaa.
Suurissa maailmankulttuureissa yhteiskunta on yleensä
pyrkinyt vahvistamaan ja tukemaan perheen biologista perustaa: vanhempien
yhteyttä toisiinsa ja lapsiinsa. Niin kauan kuin perheyhteys sitoo puolisot
toisiinsa ja vanhemmat lapsiinsa luodaan optimaaliset edellytykset sekä
aikuisten että lasten hyvinvoinnille. Perheessä luodaan se
perusluottamus, joka on yhteiskuntaelämän perusta, tai perheessä tämä luottamus
tuhotaan.
Perhe
on länsimaisessa kulttuurissa ilmennyt kolmessa eri perusmuodossa: suvun
hallitsemana "edustusperheenä", perheen yhtenäisyyttä korostavana
perheyksikkönä ja yksilön itsetoteutusta korostavana atomistisena perheenä.
Perheyksiköstä
atomistiseen perheeseen
Sekä
antiikin Kreikan, Rooman että kristikunnan historiassa on vaihe, jolloin suvun ylivalta
murtui ja perhe pääsi toimimaan itsenäisenä yksikkönä. Tämä mahdollistaa
perheelle suuremman liikkuvuuden ja antaa perheen jäsenille enemmän
mahdollisuuksia toteuttaa yksilöllisiä lahjojaan. Perheen yhtenäisyys ja
toimivuus edellyttää sitä, että yksilöt ovat valmiit tekemään uhrauksia
perheyhteisön hyväksi.
Tällainen perhearvoja korostava ja toteuttava perheyksikkömalli on terveen yhteiskunnan perusta. Sen avulla perhearvoja korostava lähestymistapa leimaa koko yhteiskuntaa ja sen instituutioita. Ilman perhearvojen luomaa moraalista perustaa demokratia ei toimi optimaalisesti.
Kun yksilön merkitystä aletaan korostaa perheyksikön yhtenäisyyden kustannuksella, perhe alkaa kehittyä atomistiseen suuntaan. Atomismin kielteinen vaihe kehittyi antiikin Kreikan ja Rooman kulttuureissa, kun yksilön vapaus vietiin niin pitkälle, että se alkoi hajottaa perheen yhtenäisyyttä. Sen seurauksena perheiden hajoamisesta tuli enemmän sääntö kuin poikkeus. Perheen ulkopuoliset seksuaalisuhteet lisääntyivät, aviorikoksia vähäteltiin ja avioerojen määrä kasvoi. Seksuaalisen vapauden edetessä lapsille ei enää taattu turvallista ja vakaata perheympäristöä.
Muutaman sukupolven sisällä perheyksikön heikkeneminen alkoi näkyä hajottavana voimana yhteiskuntaelämän dynamiikassa. Kun perheyhteys heikkeni, korkeakulttuurin edellyttämien valmiuksien kasvattaminen ei enää onnistunut riittävän laajamittaisesti ja kulttuuri alkoi vähitellen rappeutua.
Sukupuolineutraali atomismi
Yhtenä atomistisen perheajattelun ilmentymänä on sukupuolineutraali ajattelu, joka määrittelee vanhempien ja lasten biologisen suhteen merkityksettömäksi ja poistaa luonnollisen vanhemmuuden laista. Avioliitto määritellään uudelleen aikuisten ehdoilla niin, että aikuisten oikeus toteuttaa seksuaalista suuntautumistaan kumoaa lapsen oikeuden tuntea biologinen isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan.
Sukupuolineutraali avioliittolaki käsittelee vanhempia ja lapsia toisistaan irrallisina ja poistaa luonnollisen vanhemmuuden avioliittolaista. Luonnollisille vanhemmille ei enää anneta etusijaa lapsen huoltoon ja kasvatukseen, koska samaa sukupuolta olevat parit tarvitsevat lapsen tuottamiseen kolmannen osapuolen, jolle he eivät kuitenkaan halua antaa vanhemman oikeutta. Kolmannen osapuolen luonnollinen vanhemmuus mitätöidään yhdenmukaisuuden nimissä poistamalla koko luonnollinen vanhemmuus laista.
Tämä merkitsee ratkaisevaa muutosta siinä, miten vanhempien ja lasten suhdetta tarkastellaan. Perhettä ei enää tarkastella luonnollisena yksikkönä, jonka valtio tunnustaa, vaan valtion luomuksena, joka ei enää perustu vanhempien ja lasten väliseen biologiseen siteeseen.
Kun avioliittolaki ei enää toimi vanhempien ja lasten biologista suhdetta vahvistavana voimana, lapsilla on suurempi vaara jäädä väliinputoajiksi. Kun kulttuuri vähättelee biologisen äitiyden ja isyyden merkitystä, vanhempien on helpompi seurata vaihtelevia seksuaalisia mieltymyksiään lapsen tarvitseman perheyksikön vakauden kustannuksella.
Perhe
yhteiskunnan perusyksikkönä
Sukupuolten ja niille ominaisten roolien
ja näkökulmien välinen ero ja toisiaan täydentävyys on yksi syy siihen, että
avioliitto on toiminut vuosituhansien ajan niin, että se on muodostanut
voimakkaan siteen puolisoiden välille. Nämä erot perustuvat ruumiillisille
eroille, joilla on psyykkisiä vastineita. Tämä toisiaan täydentävien erojen
pohjalta syntyvä vuorovaikutus parantaa olennaisesti siihen kuuluvien ihmisten
elämän laatua. Sukupuolten toisiaan täydentävyys on olennaista sekä
luonnolliselle että kulttuuriselle järjestykselle.
Avainsanat: Perhemuodot, sukupuolineutraali avioliittolaki, tasa-arvoinen avioliittolaki