Yhteystiedot

Tapio Puolimatka
tapio.puolimatka (at) gmail.com


Darwin myyteissä ja todellisuudessa

Tapio Puolimatka

 Sanansaattaja 22.10. 2009

 

Darwinia koskevaa keskustelua vaivaa se, että Darwinia itseään ei mielellään aseteta kritiikin kohteeksi. Kritiikin sijaan häneen mieluummin projisoidaan jokin nykyisin hyväksytty näkemys. Stephen Jay Gouldin ja Richard Lewontinin mukaan tämä johtuu siitä, että ”Darwin on evoluutiobiologien keskuudessa saavuttanut pyhimyksen aseman (vaikkakaan ei jumaluutta) ja - - kaikki osapuolet vakuuttavat kuuliaisuutta Jumalalle”.

Darwinista on tullut myyttinen hahmo, josta voidaan esittää väitteitä ilman että tarvitsee ottaa selvää siitä, mitä hän on itse asiassa sanonut tai kirjoittanut. Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksessa 20.9. 2009 todetaan: ”Näin väittäen unohdetaan helposti, ettei Charles Darwinin, joka itsekin oli pappi, tarkoituksena ollut kumota luomisoppia. Hän ei vain mahtanut mitään sille, että fossiililöydöt osoittivat kiistattomasti, kuinka elämä maapallolla on kehittynyt.”

Jos pääkirjoituksen kirjoittaja olisi vaivautunut selailemaan Darwinin teosta Lajien synty, hän olisi helposti saanut selville, että Darwin koki fossiiliaineiston olevan ongelma teorialleen. ”Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä paraiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle.” (Lajien synty, s. 446, kursivointi lisätty.) ”Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani.” (Lajien synty, s. 457.)

Darwin puolusti teoriaansa vetoamalla fossiiliaineiston epätäydellisyyteen. ”Geologia ei tosiaankaan osoita meille mitään tuollaista asteittaisesti toisiinsa liittyvien elollisten muotojen ketjua, ja tämä on kenties lähinnä tarjoutuva ja painavin vastaväite, johon teoriamme voi antaa aihetta. Selitystä on luullakseni etsittävä geologian kertomuksen tavattomasta epätäydellisyydestä.” (Lajien synty, s 420.)

Darwinin tarkoituksena oli luoda sellainen teoria elämän kehityksestä, joka sulkee pois Jumalan. Omaelämänkerrassaan hän luonnehti itseään agnostikoksi. Tässä agnostisessa muodossa evoluutioteoria on ristiriidassa luomisajattelun kanssa, jonka mukaan luonto kertoo Luojastaan.

Vallitsevan myytin mukaan Darwin omaksui teoriansa tosiasioiden pakottamana, erityisesti fossiiliaineiston pakottamana. Darwinin teorian kyseenalaistajia kuvataan ihmisiksi, jotka eivät uskalla kohdata tosiasioita. Tätä myyttiä tukevissa kertomuksissa kuvataan kuinka ihmiset, joilla varhain elämässä oli luja usko, huomasivat, että heidän täytyi vastahakoisesti ja sielu tuskaisena luopua uskostaan. Kertomusten mukaan ihmiset eräässä mielessä pitivät kristillistä näkemystä moraalisesti parempana, mutta heidän täytyi kumartua tosiasioille. Tällaiset kääntymiskertomukset luovat omalta osaltaan myyttiä tieteen ja kristinuskon vastakkainasettelusta.

Darwinistisen myytin valossa halu uskoa Jumalaan alkaa näyttää lapselliselta kiusaukselta. Agnostisen näkemyksen omaksuminen esitetään puhtaana tosiasioihin perustuvana löytönä, vaikka kyseessä on ennemminkin uusi tulkinta, johon sisältyy myös tietynlainen käsitys Jumalasta, ihmisestä, ihmisen paikasta maailmassa ja näihin liittyvistä arvoista. ”Virallisen kertomuksen” sisältä katsottuna näyttää ilmeiseltä, että todistelu etenee hyvin perusteltujen askelten kautta. Filosofi Charles Taylor kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että myös Darwin ja hänen seuraajansa tulkitsevat tosiasioita tietyn jumalakäsityksen ja tietyn ihmiskäsityksen valossa. ”Kriitikolle, joka näkee aivan liian hyvin, kuinka huonosti perusteltuja jotkut näistä askeleista ovat, tulee paljon silmiinpistävämmäksi uuden ihmiskäsitystä koskevan tulkinnan merkitys.”