Tiedekeskustelun avoimuuskoe
Tapio Puolimatka
Testasin suomalaisen tiedekeskustelun avoimuutta kirjoittamalla vuosi sitten Vieraskynä-artikkelin Helsingin Sanomiin. Siinä esittelin ateistifilosofi Thomas Nagelin ajatuksen, että tieteellinen tutkimus ja tieteellisten tosiasioiden tulkinta pohjautuu aina perimmältään uskonnolliseen lähtökohtaan, joka sisältää kannanoton Jumalaan. Ateisti Nagelin mukaan ateismi on aivan yhtä uskonnollinen kannanotto kuin teismi. Tieteessä tämä uskonnollinen kannanotto yleensä salataan. Esittelen seuraavassa joitakin avoimuuskokeen herättämiä ajatuksia.
Nykytieteen teofobia
Tiedeyhteisöä hallitseva naturalistinen oikeaoppisuus torjuu tieteen ulkopuolelle teistisen tiedekäsityksen, jonka pohjalta länsimainen tiede alun perin sai syntynsä. Teistisen tiedekäsityksen mukaan maailmankaikkeus on Jumalan suunnittelema ja luoma kokonaisuus, jonka tieteellinen tutkiminen on mielekästä.
Meille kerrotaan kuitenkin usein kertomusta, jonka mukaan keskiajalla totalitaarinen kirkko vainosi tiedettä, mutta sen jälkeen tiede on vähitellen vapautunut itsekriittiseksi yhteisöksi. Todellisuudessa nykyisen tiedeyhteisön sisällä vaikuttaa monia totalitarismin ja sokean uskon muotoja. Tiedekeskustelun avoimuuskokeen yksi keskeinen tulos oli, että älykkäät ihmiset eivät välttämättä käytä älykkyyttään silloin, kun aletaan puhua Jumalasta.
Samaan asiaan ovat kiinnittäneet huomiota muutkin. Filosofi Michael J. Murrayn mukaan tieteellistä keskusteluamme ohjaa teofobia, tunneperäinen tarve torjua Jumala tieteen ja yleensä tiedon alueen ulkopuolelle. Tällainen torjunta toteutetaan argumenteilla, jotka ovat epäpäteviä tai jopa itsensä kumoavia. Tähän liittyy epärealistinen oletus, että rajallinen ihminen voisi tehdä tutkimusta neutraalisti, ikään kuin kaikkitietävän olennon näkökulmasta, ja käsittää tosiasiat suhteuttamatta niitä laaja-alaisiin oletuksiin.
Matemaattisen fysiikan professori Frank J. Tipler kertoo valaisevan esimerkin nykytieteen teofobisuudesta: ”Opiskellessani MIT:ssä 1960-luvun lopulla kuuntelin fysiikan nobelistin Steven Weinbergin kurssia kosmologiasta. Hän kertoi luennollaan kannattavansa kosmologisen tasapainotilan teoriaa, koska ’se kaikkein vähiten muistuttaa Raamatun luomiskertomusta’. – – Weinberg hylkäsi yleisesti hyväksytyn fysiikan alkuräjähdysteorian – – koska hän ei pitänyt fysiikan lakien uskonnollisista implikaatioista.”
Tipler kiinnittää huomiota siihen, että akateemisessa maailmassa on paljon ihmisiä, jotka ovat rakentaneet koko maailmankatsomuksensa ateismin varaan. He ovat vastahakoisia pitämään pätevänä mitään sellaista tieteen tutkimustulosta, joka sisältäisi ajatuksen siitä, että Jumala on olemassa. Järkeviä ihmisiä on vaikea vakuuttaa todisteilla, jos ne ovat heille vastenmielisiä.
Naturalismin älyllinen haaksirikko
Naturalismin edustajat julistavat edelleen omaa tieteellisyyttään ja vaativat naturalismille yksinoikeutta toimia tieteellisen tutkimuksen lähtökohtana. Tieteenteoreettinen analyysi kuitenkin osoittaa, että naturalismi ei itse asiassa pysty tarjoamaan tiedollisia edellytyksiä tieteelliselle tutkimukselle. Naturalismi ei pysty oikeuttamaan luottamusta ihmisen järjen ja havaintojen luotettavuuteen. Naturalismilla ei ole älyllisesti tyydyttävää selitystä maailmankaikkeuden alulle, sen hienosäädetylle järjestykselle, elämän synnylle ja sen kehitykselle. Mikä vielä ongelmallisempaa, naturalismilla ei ole selitystä ihmisyyden olennaisille ulottuvuuksille kuten tietoisuudelle, vapaalle tahdolle, järjellisyydelle ja moraalitajulle.
Yhden maailmankatsomuksellisen ja uskonnollisen lähtökohdan, naturalismin, yksinvalta tiedeyhteisössä ei tee oikeutta rajallisen ihmisen tiedolliselle tilanteelle. Rajallinen ihminen lähestyy parhaiten totuutta dialogisen pluralismin ehdoilla, keskustelemalla niiden kanssa, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä kaikkein perimmäisimpien lähtökohtien osalta.
Aihetta on käsitelty tarkemmin Tapio Puolimatkan kirjassa Tiedekeskustelun avoimuuskoe (Uusi Tie 2010).