Malttia puhdistusintoon
Acatiimi 1/2011
Esko Länsimies ja Markku Myllykangas tarjoavat meille eriskummallista tulkintaa länsimaisen kulttuurin historiasta. Heidän mielestään usko siihen, että maailmankaikkeus on älykkään olennon suunnittelema, syntyi vasta viime vuosisadalla Yhdysvalloissa. Todellisuudessahan jo Sokrates ja Platon kannattivat sitä. Kokeellisen luonnontieteen vallankumous toteutettiin tämän uskon varassa; mm. Kopernikus, Kepler, Galilei, Isaac Newton, Michael Faraday ja James Clerk Maxwell rakensivat tutkimuksensa sen vakaumuksen varaan, että maailmankaikkeudesta on mielekästä etsiä lainomaista järjestystä, koska se on älykkään olennon luomusta.
Jos usko maailmankaikkeuden perimmäiseen järjellisyyteen on taikauskoa ja yliopistot pitäisi puhdistaa siitä, niin mitä jää jäljelle? Pitäisikö kreikkalaisen antiikin ja kokeellisen luonnontieteen vallankumouksen pääteokset hävittää kirjastoista ja kieltää niiden käsittely? Pitäisikö meidän kaikkien Myllykankaan ja Länsimiehen tavoin aktiivisesti unohtaa antiikin ja kristinuskon merkittävimpien tutkijoiden merkitys länsimaiselle kulttuurille?
Yliopistojen puhdistamista kaikesta jumaluskoon viittaavasta yritettiin toteuttaa ateistisessa Neuvostoliitossa. Seurauksena olivat maailmanhistorian laajimmat ja verisimmät tiedevainot. Tieteellisen keskustelun taso romahti keskustelun ja kritiikin vapauden kieltävässä ilmapiirissä. Puhdistusten oikeuttamisessa käytettiin samaa ”taikauskon retoriikkaa”, mitä Länsimies ja Myllykangas suosivat. Mm. genetiikan tutkimus kiellettiin ja sen edustajia erotettiin viroistaan, vangittiin ja jopa tapettiin, koska genetiikan katsottiin edustavan ”papillista taikauskoa”. Genetiikan teoreettisia rakennelmia verrattiin ”uskonnollisiin käsityksiin kuolemattomasta sielusta”. Andrei Saharovin mukaan pelon lamauttama tiedeyhteisö ”antoi yksimielisen tukensa” silloinkin kun puhdistusintoilijat ” puhuivat järjettömyyksiä”. (Lähdeviitteet kirjassa Tiedekeskustelun avoimuuskoe, jossa asiaa käsitellään tarkemmin.)
Länsimiehen ja Myllykankaan tunteenomainen retoriikka nivoutuu uusateismin mustavalkoiseen kysymyksenasetteluun: joko olet kanssamme samaa mieltä, tai sinun ajatuksiasi ei tarvitse ottaa vakavasti. Ranskalainen evolutionisti Thomas Lepeltier arvioi, että tällainen lähestymistapa vie meitä kohti yhteiskuntaa, jossa kaikki vallitseviin tieteellisiin teorioihin kohdistuva erimielisyys on kadonnut.
Tieteen itsekriittisyys perustuu tieteentekijöiden väliselle kriittiselle keskustelulle, jossa omat perususkomukset altistetaan vastakkaisten näkökantojen tarjoamalle koettelulle. Edustamamme dialogisen pluralismin mukaan kukin tieteentekijä tekee tutkimustaan avoimesti omien perimmäisten uskomustensa varassa ja altistaa näkemyksensä toisenlaisista lähtökohdista tutkimustaan tekevien tieteentekijöiden kritiikille, jolloin niiden kriittinen arviointi tulee mahdolliseksi. Tiedeyliopistoa ei ole ilman älyllistä dialogia.
Tapio Puolimatka Matti Leisola
professori professori
Jyväskylän yliopisto Aalto-yliopisto